InterRail - Reilin rankin päivä.

"Kun joku menee pieleen, niin sitten kyllä kaikki menee pieleen."

21. päivä kesäkuuta oli ehdottomasti meidän koko reilin rankin päivä. Edessä oli siis meidän monimutkainen matka Barcelonasta Roomaan. (Koska suorat junat Italiaan oli peruttu.)

Aamulla herättiin kuuden jälkeen ja jätettiin Hindu nukkumaan. Kirjauduttiin ulos meidän hostellista ja matkustettiin metrolla Barcelona Santsin rautatieasemalle, josta ostettiin aamupalaksi patonkia. Sen jälkeen mentiin näiden Espanjan rautatieasemien ihmeellisten turvatarkastusten ohi (laukkujen läpivalaisu ja lippujen tarkistukset), jonka jälkeen jonoteltiin tovi ennen kuin päästiin päivän ensimmäiseen junaan.

Ensimmäinen junamatka vei meidät Figueres-nimiseen paikkaan (Espanjassa) ja tuo junamatka olikin aika lyhyt. Oltiin kaikki kuitenkin niin väsyneitä, että ehdittiin matkan lyhyydestä huolimatta torkahtaa hetkeksi. Figueresista meidän piti jatkaa toisella junalla Valence-nimiseen paikkaan (Ranskassa) ja sieltä jatkaa matkaa bussilla Chambery-nimiseen kaupunkiin (Ranskassa), mutta tuo juna olikin puolituntia myöhässä, joten ei ehditty tuohon bussiin.

Hetken aikaa oltiin pulassa, koska meillä oli vielä monta junaa edessä joihin meidän piti ehtiä. Oltiin siis Ranskassa uppo-oudossa paikassa, eikä tiedetty mihin mennä. Onneksi Ellu meni rohkeana kysymään komealta rautatieaseman työntekijältä neuvoa ja vielä tämän jälkeen eräältä naiselta tietäisikö tämä kuinka päästäisiin Chamberyyn. Tämä nainen taas kysyi apua keski-ikäiseltä bisnesmieheltä, joka sattumoisin oli itsekin menossa Chamberyyn ja hän lupautui neuvomaan meidät perille.

Seurattiin siis tätä miestä ensin junamatka Grenoble-nimiseen (todella nättiin) pikkukaupunkiin ja rautatieasemalta vielä bussipysäkille odottelemaan Chamberyyn lähtevää bussia. Ilman tuota miestä ei luultavasti oltaisi koskaan selvitty perille ja kiiteltiin häntä kyllä kovasti, kun tuo bussi saapui Chamberyyn ja sanottiin hyvästit pelastavalle enkelillemme.

Tuo bussimatka oli erittäin viihdyttävä täpötäydessä bussissa nuorten miekkosten keskellä istuskellessa ja katsellessa samalla vieressä sijaitsevia Alppeja. Reilipassilla pääsi siis ilmaiseksi tuolla bussilla, koska se oli SNCF:n bussi (Ranskan rautatieyhtiö)

Saavuttiin Chamberyyn vain vähän alkuperäisestä suunnitelmasta jäljessä, joten ehdittiin siihen junaan mihin meidän oli alunperinkin tarkoitus ehtiä. Jatkettiin matkaa siis (vihdoinkin) Italian puolelle Torinoon. Siinä kun jonoteltiin, että päästäisiin junaan kuultiin yhtäkkiä takaamme hyvinkin tuttua kieltä. Törmättiin siis ensimmäistä kertaa suomalaisiin reilaajiin, ja vieläpä jossakin Ranskan pikkukaupungissa. Kävipä vielä niin hassusti, että meillä oli Elinan kanssa näiden kahden oululaisen reilaajatytön kanssa vastakkaiset istumapaikat, joten tuo junamatka kuluikin sitten pitkälti omien reilikokemusten jakamiseen.

Matkalla nähtiin aivan hulppeita maisemia: Alpit taas kerran. Olen nähnyt Alpit lentokoneesta, junasta ja bussista käsin ja aina vain ne on yhtä mahtavan näköiset. Taaskaan liikkuvasta junasta kuvien ottaminen ei oikein luonnistunut.

Torinossa saavuttiin johonkin vanhalle rautatieasemalle (Torino Porta Susa), jossa vuoti katosta vettä ja joka oli ihan tyhjä ihmisistä. Hukattiin nuo suomalaiset reilaajatytöt. Ei ehditty ensimmäiseen junaan, joka olisi vienyt meidät Torinon päärautatieasemalle (Torino Porta Nuova). Toiseen junaan kuitenkin ehdittiin ja kun vihdoin päästiin oikealle asemalle Torinossa, niin oli ilta jo pitkällä.

Koska elämän ei pidä olla liian helppoa, niin kaikki lipunmyyntipisteet olivat tietenkin jo menneet tuohon aikaan kiinni, eikä voitu ostaa lippuja Roomaan menevään yöjunaan. Kysyttiin apua rautatieaseman työntekijältä, joka käski meidän mennä kysymään tuon kyseisen junan konduktööriltä onko siinä junassa vielä vapaita paikkoja. Tuo kyseinen konduktööri oli kuitenkin kakkapää huono englannissa ja saatiin vastaukseksi vain tyly "No" ja jotakin italian kielistä muminaa.

Oltiin siis jumissa Torinossa ja väsymys ja ärtymys painoavat kaikkia. Seuraava juna Roomaan lähtisi vasta aamulla, eikä haluttu jäädä yöksi Torinoon. Käytettiin siis ensimmäistä kertaa lipunmyyntiautomaattia ja ostettiin paikkaliput vielä samana iltana lähtevään Milanon junaan. (Kannattaa käyttää noita automaatteja muutenkin. Säästyy turhalta jonottamiselta lipunmyyntipisteisiin. Harmi, että me tajuttiin vasta noin loppuvaiheessa tuo.)

Edessä oli siis vielä yksi parin tunnin junamatka Torinosta Milanoon, johon saavuttiin suunnilleen puolen yön aikoihin. Päätettiin jatkaa aamun ensimmäisellä junalla matkaa Roomaan, jossa meitä odotti hostelli, suihku ja sängyt. Ensin täytyi kuitenkin viettää yö Milanon rautatieasemalla.

Täytyy kyllä sanoa, että jos joku yö pitää viettää jossakin rautatieasemalla, niin tuo Milanon asema on ehkä paras asema missä sen voisi viettää. Ensinnäkin tuo asema oli hienoin asema jonka olen nähnyt. Toiseksi sieltä löytyi automaatit, joista sai vettä ja pientä purtavaa, vaikka kaupat olivatkin kiinni. Lisäksi siellä kulki useita poliiseja katsomassa, että kaikki sujuu rauhallisesti. Tosin suuri miinus siitä, että koko asemalta ei löytynyt vessaa johon olisi päässyt yöllä, joten siinä oli rakko pahasti koetuksella aamuun asti.

Nukuttiin tuolla tällaisilla kovilla penkeillä. Oltiin kuitenkin niin väsyneitä, että uni maittoi hyvin siihen asti, että poliisisetä tuli aamutuimaan herättelemään. :D

Kuka olisi uskonut, että matka Barcelonasta Roomaan vie yli vuorokauden ja pienen mutkan Ranskan maalla...