InterRail - Madrid

Ranskasta matkaa jatkettiin kohti Espanjaa. Meillä olikin edessä kokonainen pitkä päivä pelkkää matkustamista. Ensin mentiin junalla Arcachonista takaisin Bordeaux:siin, josta jatkettiin matkaa kohti Madridia. Bordeaux:sta ei mennyt suoraa junaa Madridiin, joten jouduttiin vaihtamaan junaa ihan Espanjan ja Ranskan rajoilla sijaitsevassa Irunin kaupungissa.

Irunissa tutustuttiin ensimmäistä kertaa Espanjan rautateihin ja siellä oli siinä määrin hassu käytäntö, että junalaiturille ei päässyt kuin näyttämällä junalipun tarkastajalle. Muutenkin Espanjassa rautatieasemat muistutti aika paljon lentokenttiä: laukut läpivalaistiin, oikeille laitureille piti jonottaa ja liput piti aina näyttää ennen laiturille pääsyä tarkastajalle, joka sitten leimasi ne.

Vaikka nuo muodollisuudet oli tosi ärsyttäviä ja hidasti toimintaa asemilla paljonkin, niin tykkäsin kuitenkin Espanjan junista tosi paljon. Meidän juna Irunista Madridiin näytti tältä:

Tuolla junassa näytettiin muuten jotakin toimintaleffaa, mutta en sitä jaksanut seurata. Tuo oli myöskin ensimmäinen ja ainoa juna, jonka ravintolavaunu käytiin testaamassa. Minä ja Elina mentiin ostamaan sieltä cokista ja leipää, mutta koettiin pienoinen kielimuuri niitä myyvän vanhan papparaisen kanssa. Onneksi kuitenkin itsemme nolaamisen jälkeen ne leivät saatiin. Tuossa vaiheessa nekin espanjan taidot, jotka mulla on joskus olleet oli vielä tosi ruosteessa.

Muuten junamatka meni oikein leppoisasti. Mitä nyt tyttöjen kanssa vähän kiukuteltiin toisillemme.. Mua vastapäätä tuli istumaan noin puolessa välissä matkaa maailman huvittavin heebo. Jos olette katsoneet Serranon perhettä, niin tiedätte varmaan Raulin, niin tuo tyyppi oli kuin sen ja Mister Beanin sekoitus. Se naureskeli itsekseen ja teki outoja ilmeitä. (jolloin minä päädyin naureskelemaan yhtä pöljän näköisenä sille) Loppumatkasta se tyhjensi pari pientä viinipulloa ja rummutteli musiikin tahdissa tuota pöytää meidän välissä. Auttoi se minua nostamaan rinkankin hyllyn päältä. Huvittava heppu kerrassaan.

Saavuttiin Madridiin vasta illalla, joten rautatieasemalla ei ollut enää mikään paikka Burger kingiä lukuunottamatta auki. Tuolla rautatieasemalla sitten huomattiin, että ei oltu saavuttu päärautatieasemalle, vaan jollekin toiselle kaukana kaupungista sijaitsevalle asemalle. Oli tosiaan ilta eikä meillä ollut karttaa eikä yöpaikkaa tiedossa. Oltiin kuitenkin varattu seuraavalle ja sitä seuraavalle yölle yösijat, joten päätettiin ottaa taksi ja ajaa tuon yöpaikan kadulle ja toivoa, että löydettäisiin sieltä yöpaikka myös tälle yölle. 

Hengailtiin siis lauantai-iltana keskellä Madridia rinkkojemme kanssa. Kovin pitkään meidän ei kuitenkaan tarvinnut niiden kanssa tarpoa, koska löydettiin ovi, jonka yläpuolella oli monta "hostal"-kylttiä, joten soitettiin ovipuhelinta ja päädyttiin jonkin vanhan papparaisen hyvin epävirallisen näköisen "hostelliin". Maksettiin yöstä  yhteensä 50€ ja saatiin siisti kolmen hengen huone kylppärillä, telkkarilla ja nettiyhteydellä. Kelpasi siis hyvin! Iltapalalle kipaistiin läheiseen mäkkäriin, jonka jälkeen painuttiinkin suoraan pehkuihin.

Seuraavana aamuna vietiin rinkkamme kahden tulevan yön majapaikkaamme Students Hostel Luis Veleziin. Suosittelen tuota hostellia kaikille Madridiin matkaaville nuorille: Tuo paikka muistutti enemmänkin hotellia kuin hostellia. Henkilökunta oli todella mukavaa ja avuliasta. Tuolta löytyi langaton nettiyhteys sekä yleisessä käytössä olevat tietokoneet ja yhteiskeittiö. Sijaintikin oli aivan loistava (keskustassa ja Atocha-rautatieaseman vieressä). Niin ja unohdinko mainita, että hostellilta lähti joka ilta Pub Crawl-ryhmä? 

Meidän huone ei ollut tuolloin aamulla vielä valmis, mutta saatiin kuitenkin jättää rinkkamme säilytykseen sinne. Lähdettiinkin aamupalalle ja päädyttiin kokeilemaan jotakin hyvin espanjalaista.

Churroja! Ah, niin hyvää ja epäterveellistä. <3

Ensimmäisenä päivänä Madridissa päätettiin jättää kulttuurit vähemmälle ja keskittyä pelkästään kaikkia miellyttävään ajanvietteeseen: Shoppailuun. Olin aivan taivaissa huomatessani, että tuolta löytyi kaikki lempparikauppani: Bershka, Pull & Bear, Stradivarius, Zara, H&M jne. Shoppailtiinkin (etenkin minä) enemmän kuin olisi ollut tarpeellista. Shoppailujen välissä käytiin hostellilla viemässä kauppakassit ja ottamassa huone vastaan, minkä jälkeen jatkettiin taas.

Raphael on aina ollut meikän lemppari turtles!

Minun ja Ellun operaationa oli ostaa meidän mummo-Elinalle synttärilahja ja se toteutettiinkin erittäin hämysti. Elina oli ihaillut Zarassa erästä laukkua, joten minun piti se käydä noutamassa sieltä. Tehtiin niin, että kun saavuttiin Bershkaan kiiruhdin heti Elinan katseen välttäessä takaisin Zaraan ja takaisin. Takaisin tullessani kävelin vain ihan pokkana Elinan luokse pohtien, että "hitsit kun ei löydy mitään kivaa".

le me syömässä jätskiä elinan haltijahame päässä.

Suuri ongelma oli myös synttärisankarin juhla-asun löytämisessä... Onneksi lopulta noin kahdenkymmenen mekon sovittamisen jälkeen löydettiin ihana keijukaishaltija-hamonen ja siihen sopiva toppi. Onnistuttiin shoppailemaan koko päivä, joten illan ohjelmana oli lopulta vain jätskin syömistä, musiikki-tv:n katsomista ja pyykin pesua. Pyykit pestiinkin näin asiallisesti.

Tulikuumaa vettä, pesuainetta ja kaikki vaatteet sekaan vain! Asiallisuutta saattoi lisätä myös se seikka, että sekoitin tuota seosta lusikalla... Pyykkejä oli lopulta niin paljon, että meidän pyykkinaru jatkui kylppäristä meidän huoneen ulko-ovelle asti. Mahtanut siivooja pikkuisen ihmetellä seuraavana päivänä tullessaan siivoamaan meidän huonetta. 

Seuraava päivä alkoi erittäin kauniisti minun ja Ellun rääkyessä kaksikielisesti "hyvää syntymäpäivää, feliz cumpleaños" Elinalle. Se oli varmasti todella otettu. 

Heti aamusta lähdettiin rautatieasemalle varaamaan paikkaliput Barcelonan junaan. Matkalla huomattiin sellainen hauska seikka, että Madridissa liikennevalojen äänet oli erilaisten lintujen laulua, Siis kun yleensähän ne vain piipittää erilailla, niin tuolla linnut lauloivat. 

Atochan rautatieasema oli ehdottomasti yksi hienoimmista missä olen käynyt. Siellä oli kokonainen viidakko ja kilpikonnia!

Hoidettuamme nuo junaliput lähdettiin surkean karttamme kanssa etsimään/katsomaan muutamia tärkeimpiä nähtävyyksiä. Löydettiin oikeastaan vain kuninkaanlinna ja sen vieressä sijaitseva joku kirkon näköinen rakennus. Itseasiassa ei oltu edes ihan varmoja oliko tuo rakennus, joka löydettiin edes kuninkaalinna, mutta nyt sen googleteltuani olen siitä 100% varma. 

Ei oikeastaan lopulta jaksettu sen kummemmin mitään nähtävyyksiä etsiä vaan lähinnä kierreltiin ja katseltiin lähiseudun paikkoja. 

Minulle ykkösnähtävyys kaikkien mahtavien rakennusten sijaan oli tämä:

El Niño !!!! Tuo seinän kokoinen kuva Torresista päihitti jopa Forumin seinällä jääkiekon MM-kisojen aikaan roikkuneen jättimäisen Mikko Koivun. Mun kamerassa onkin jostain kumman syystä miljoona kuvaa pelkästään tästä... öö. Minun Torres-fanitukseni alkoi vuoden 2008 Euro-kisoissa ja seuraavana keväänä tein yläasteen atk-tunneilla power point-esitelmän Torresista. Minun ainoa pakollinen ostettavani Espanjasta olikin Torresin-pelipaita. Madridista sitä en löytänyt, mutta onneksi Barcelonassa onnisti paremmin.

Elina fanittikin sitten jotain aivan muuta.... Mutta on Justin silti ihana!

Kulttuurin jälkeen lähdettiin valmistautumaan iltaan ja kun yritettiin päästä meidän kotikadun vieressä sijaitsevaan ruokakauppaan, jouduttiin kiertämään pidempää reittiä, koska siinä kadulla oli auto syttynyt palamaan/oli sytytetty palamaan ja koko katu oli suljettu.

Illan ohjelmana oli siis ensin käydä syömässä sivistynyt illallinen ravintolassa, jonka jälkeen palattaisiin hostellillemme, josta jatkettaisiin illan "pub crawl"-kierrokselle. Koska illalta ei löydy enää kuvia laisinkaan, niin laitan tähän väliin otoksia päivän varrelta.

Sivistynyt illallinen muuttui tosiaan ensinnäkin harhailuksi Madridin kaduilla etsien hyvää ravintolaa. Lopulta eksyttiin ja päädyttiin epäilyttävälle huorakadulle, jossa ihan valehtelematta oli ainakin 50 prostitoitua odottamassa potentiaalisia asiakkaita. Lopulta meille tuli niin kiire, että mentiin ensimmäiseen tavernaan, jossa oli vapaata ja tilattiin pitsat katsellen samalla juuri meneillään ollutta Espanjan peliä. Jossakin välissä minä huomasin kadottaneeni iPodini ja paniikissa juoksin takaisin hostellille tyttöjen odotellessa pitsojen saapumista. Matkalla panostukseni ulkonäkööni huomioivat herttaiset espanjalaismiekkoset, joiden "guapa"-huudot eivät paljon lohduttaneet.

Onneksi löysin iPodini täsmälleen siitä kohdasta mihin sen olin jättänytkin eli "common roomin" tietokonepöydälle. Ihmettelen kovasti ettei kukaan sitä ollut ehtinyt varastaa. Yhtä onnekas ei ollut Ellu, jonka kamera hävisi tämän laukusta jossakin välissä iltaa, eikä sitä enää koskaan nähty. 

Ehdittiin juuri ja juuri ennen "pub crawlin" alkua takaisin hostellille, mutta jostakin kumman syystä jouduttiin liittymään erään toisen hostellin ryhmän mukaan. Eipä se kyllä haitannut. Meillä oli todella mahtavat oppaat ja mahtava ryhmä muutenkin. Meidän hostellilta oli mukana meidän lisäksemme tyttö Skotlannista ja tämän amerikkalainen kampaajakaveri sekä amerikkalainen lääkäripoika ja sen helium-ääninen sisko. Oltiinkin ainoat koko porukasta kenen äidinkieli ei ollut englanti, mutta puhumisen ujostelu unohtui jo ensimmäisen drinkin jälkeen.

Meidän "pub crawliin" kuului käynti kolmessa pubissa ja yhdellä klubilla. Lisäksi saatiin jokaisessa paikassa ilmaiset shotit ja alennuskuponkeja drinkkeihin. (Tuo pub crawl itsessään maksoi 20e) Täytyy kyllä sanoa, että mulla oli niiiin hauska ilta. Tavattiin todella mukavia tyyppejä, juotiin mahtavia drinkkejä, käytiin kivoissa baareissa, tanssittiin ja naurettiin paljon. Meikäläisen espanjan kielen taidotkin kokivat mahtavan nousun jossakin välissä iltaa, kun hoidin drinkkitilaukset espanjaksi ja juttelin jonkun random miekkosen kanssa espanjaksi. Tosin lähinnä hoin koko ajan, että "No comprendo".

Koko illan kruunasi se, kun huomattiin tuon lääkäripojan ja sen siskon kanssa, että meidän oppaat oli jo häipyneet, eikä meillä ollut kellään mitään hajua missä oltiin eikä kenelläkään ollut karttaa mukana. Lähdettiin lopulta harhailemaan ja onneksi lääkäripojan espanjan taidot olivat sen verran hyvät, että se osasi kysyä vastaantulijoilta apua. Löydettiin lopulta onnellisesti perille ja perillä huomattiin, että meillä oli meidän illan ystäviemme kanssa vierekkäiset huoneet.

Seuraavana aamuna lähdettiin krapulaisina jatkamaan matkaa kohti Barcelonaa. 

Madridista jäi minulle tosi hyvä kuva, vaikka kaupungista ei nähtykään kovin suurta osaa. Madrid oli paljon espanjalaisempi kaupunki kuin taas turistirysä Barcelona. Oli ihanaa päästä käyttämään ja ennen kaikkea kuulemaan espanjaa ja minulle tuli entistä selvemmäksi, että haluan jossakin välissä elämääni opetella puhumaan espanjaa yhtä sujuvasti kuin englantia. Me gusta. ❤