"I hope that you know CPR. ‘Cause boy you take my breath away. No, I can’t believe that I just said that.."

Syvät pahoitteluni kaikille, jotka ovat näiden päivien aikana turhaan käyneet blogissani katsomassa "joko se olisi päivittänyt jotain uutta tuon ärsyttävän rahaäijän jälkeen". Aloitin tämänkin postauksen jo torstaina, mutta       niin vain kummasti en koskaan päässyt alkua pidemmälle. Voin toki vedota kiireisiin eli olen ollut töissä sekä lukenut yrittänyt lukea pääsykoekirjoja ennen niiden palautuspäivää.

Jätetään nyt selittelyt sikseen ja aletaan purkamaan viikkoani, kuvien avulla tottakai. Oikeastaan aloitan tämän nyt viime viikon perjantaista. Tosiaan serkkuni Heidi saapui tänne torstai iltana ja minä olin tottakai suunnitellut meille hurjasti ohjelmaa viikonlopuksi. Hah.

Mun työkaveri lähti tosiaan sinne Afrikkaan ja hän oli jättänyt mulle kivan yllärin töihin: Kaksi arpaa ja karkkeja joiden kerroin olevan hyviä. Olin tosi huonolla tuulella kun menin töihin tuona aamuna, joten tämä ylläri piristi päivääni kovasti!

Olin aamulla töihin lähdettyäni jättänyt Heidin nukkumaan ja edellisenä päivänä olin hienovaraisesti vihjannut, että olisi tosi kiva jos ruoka olisi valmista kun tulisin nälkäisenä kotiin. :D

Heidi oli ottanut vihjaukseni hyvinkin tosissaan ja kotiin tullessani minua odotti kulhollinen itse tehtyjä lihapullia ja lohkoperunoita. NAM! Lisäksi Heidi oli leiponut vielä pellillisen muffinsseja, jotka oli ehkä parhaita muffinseja ikinä. Mulla on itsellä nyt tuo ohje niihin, mutta pelkään pahoin ettei niistä tule yhtä hyviä...

Kaikista kivoin ylläri oli kuitenkin ehkä se, että Heidi oli ostanut kaupasta ruusuja! Mä oon jo pitkään halunnut kukkia tänne asuntooni, mutta aina niiden ostaminen on vain jäänyt. Pisteet etenkin tuosta kekseliäästä kukkaruukusta.

Ruokailun jälkeen varattiin leffaliput ja lähdettiin kaupungille. Kierreltiin useissa kaupoissa, mutta lopulta mukaani lähti ainoastaan yksi löhöilypaita H&M:ltä. BikBokissa oli ihana jenkkilippuvillapaita (hei tää ei varmaan oo yhdyssana?), mutta maltoin kuitenkin mieleni ja jätin sen sinne.

Meillä oli yllättävän monta tuntia aikaa ennen leffan alkua, joten kaiken shoppailun jälkeen meille jäi vielä aikaa käydä kahvilla. Mentiin Cafe Lasipalatsiin, jossa olen itseasissa käynyt ennenkin. Mua oli väsyttänyt koko päivän hirveästi, joten mun oli pakko saada kofeiinia, muuten olisin luultavasti nukahtanut kesken elokuvan. Tuo porkkanakakku on muuten hirveän täyttävää ja yksi pala olisi loistavasti riittänyt meille molemmille jaettavaksi.

Ennen leffaa käytiin vielä hakemassa Kampin K-marketista karkkia ja juotavaa. Mentiin tosiaan katsomaan tuo 21 tapaa pilata avioliitto. Elokuva oli ihan jees, ei huono muttei myöskään mikään sellainen mikä minun tekisi mieli välttämättä katsoa uudelleen.

Lauantaina nukuttiin aika pitkään (eli varmaan yhdeksään....) ja siinä aikamme haahuiltua lähdettiin Itikseen tutkimaan sieltä löytyvien kauppojen tarjontaa. Jos oikein muistan, niin en tainnut ostaa sieltä yhtään mitään. Lopulta vihjasin hienovaraisesti, että mulla on nälkä ja lähdettiin kohti keskustaa etsimään sopivaan ruokapaikkaa.

Taidettiin jo metromatkalla yksimielisesti päättää, että mennään Amarilloon. Minä himoitsin kovasti Amarillon minuuttipihviä, MUTTA ne ryökäleet olivat muuttaneet ruokalistaa eikä sitä enää ollut tarjolla. Niinpa päädyin ottamaan alkupalaksi crispy slices ja pääruuaksi amarillo burgerin. Ruuat saatiin tosi nopeaa, mutta laskun saaminen taas oli yllättävän hankalaa. Saatiin varmaan puolituntia lompakot kädessä tuijotella intensiivisesti jokaista tarjoilijaa, mutta kellään ei näyttänyt kiinnostavan palvella meitä.

Illalla ohjelmassa oli Putouksen finaalin katsomista sekä sitä ennen kulutettiin aikaamme pelaten mun pleikkarilla Crashiä ja Need for speediä.

Sunnuntaina mulla piti olla vapaapäivä, mutta suostuin vaihtamaan työkaverini kanssa työvuoroja, joten näin minä sain maanantain vapaaksi ja vieläpä sunnuntain tuplapalkan. Hyvä diili, jos multa kysytään. Mulla oli lyhyt työpäivä, mutta Heidi ehti siltikin pienestä eksymisestä huolimatta käydä tsekkaamassa työpaikkani.

Heidi jatkoi matkaansa keskustaan ja minä jäin vielä töihin hetkeksi. Töiden jälkeen käväisin mutkan kotona, josta minäkin suuntasin keskustaan.

Mentiin syömään Bravuriaan Heidin tädin kanssa, joka ei edes tiennyt, että minä asun nykyisin Helsingissä. Tilattiin kaikki "pollo e mozzarella"-pastat eli broileria, luomumozzarellaa,valkoviinikastiketta ja salsa verde-yrttikastiketta. Tuo oli niiiiin hyvää ja täyttävää! Bravuria nousi kyllä yhdeksi mun lemppariruokapaikoista Helsingissä. Nuo annokset on tosi isoja ja kaikki maksaa vieläpä alle parikymppiä. Suosittelen!

Käytiin vielä hakemassa jälkkäriksi frozen yogurtit kunnes suunnattiin takaisin Haagaan.

Ilta löhöiltiin mun luona tuijotellen telkkaria kunnes Heidi lopulta ehdotti, että no lähdetäänkö istumaan iltaa johonkin. Niinpä me reipastuttiin ja suunnattiin kymmenen aikoihin kohti keskustaa ja Tigeriä. Tigerissä oli soittamassa tanskalainen huippu-DJ Alexander Brown, joten tarkoitus oli mennä hiukan tanssimaan. Käyn nykyisin niin harvoin baareissa, että en tiennyt yhtään mitkä on nykyisin sellaisia hittejä joita soitetaan tanssilattialla... Sain kuitenkin pettyä pahasti kun tunnistin jokaisen soitetun kappaleen ja ne oli suurin osa niitä samoja mitä on soitettu aina ennenkin.

Meno Tigerissä oli kuin ala-asteella konsanaan. Ikäraja on sinne sunnuntaisin k-18, joten porukka oli myös sen näköistä. Kerrankin tunsin itseni vanhaksi ja olin täysin samaa mieltä erään kanadalaispojanmiehen kanssa "It feels like everyone here is something like sixteen... Or twelve."

Me oltiin Heidin kanssa pukeuduttu niin sanotusti aika aikuismaisesti eli ei ollut minihametta tai tissipaitaa kummallakaan, joten kaikki ketkä tulivat meille juttelemaan olettivat heti meidän olevan vanhempia kuin suurin osa ihmisistä. Saattoi se toki johtua näitä hirveistä rypyistäkin.. :D No kuitenkin...

Kaikille pohjoisen tytöille tiedoksi, että täällä kannattaa vetää taskusta se Lappi-kortti eli "Mä oon Lapista", niin johan riittää jutusteltavaa. Sen jälkeen tosin joutuu kovasti selittelemään miksi asuu Helsingissä tai kuinka meilläpäin ei aina ole kylmä. Ärrän myyjän työkin on hyvä puheenaihe, koska siitä riittää keskusteltavaa kun annat kaksilahkeiselle vihjeitä siitä millä ärrällä mahdollisesti olet töissä.

Lähdettiin kotiin jo ennen kahta osittain siksi, että haluttiin ehtiä viimeiseen bussiin ennen aamua ja osittain siksi ettei jaksettu hätistellä pikkuisia intialaisia miehiä yli 170cm Heidin kimpusta. Ne on yllättävän sinnikkäitä!

Seuraavana päivänä oltaisiin haluttu kokeilla hiukan kulttuuria, mutta koska kaikki (tai ainaki ne meitä kiinnostavat) museot on maanantaisin suljettu päätettiin lähteä keskustaan haahuilemaan päämäärättömästi. Lupasin kuitenkin Heidille mennä ensi kerralla sen kanssa Suomen kansallismuseoon kun en siellä oo koskaan käynyt.

Meidän haahuilu alkoi sillä, että mentiin metrolla Ruoholahteen tutkimaan millainen paikka se on kun en siellä koskaan ollut käynyt. Ja sehän oli kuin oma pieni suljettu kaupunki keskellä Helsinkiä. Tiedättekö sellaiset paikat joissa tuntuu asuvan vain onnellisia ihmisiä ja yksisarvisia? Tuo vaikutti juuri sellaiselta paikalta. Löysin taas yhden tavoitteen minkä haluan saavuttaa: Haluan joskus asua Ruoholahdessa. Sitä ennen pitää kuitenkin löytyä palkkatililtä pari tonnia lisää.

Palattiin lopulta takaisin oikeaan maailmaan eli keskustaan. Kierreltiin parissa antikvariaatissa, joista mukaani tarttui Fifty shades of grey. Oon aikonut lukea tuon jo ikuisuuden, mutta en vain ole saanut (sitäkään) aikaiseksi ostaa.

Makuunista käytiin ostamassa illaksi karkkia ja minä ostin Heidille ja itselleni serkkulahjaksi ylläolevat purukumit. Tämän hurmaavan ajatuksen takana oli siis se, että molemmat ollaan käyty Dubaissa hoitamassa serkkujamme ja siinä samassa ehkä bongattu pari kamelia.

Kierreltiin vielä Stockmannilla ennen kotiin lähtöä ja kävellessämme Elielinaukiolle bongasin matkalla kyltin joka oli ehdottomasti tuon viikonlopun teema! Ruokaa, matkailua ja suuria haaveita.

Vietettiin vielä mukava koti-ilta katsellen yhtä mun lempparipiirretyistä eli Kaksin karkuteillä. Seuraavana päivänä saattelin Heidin junaan ja suuntasin itse töihin. Heidi, oikeasti oli kiva, että kävit vaikka kovasti halusinkin syrjäytyä rauhassa..

Kaiken tuon hirveän syöpöttelyn jälkeen oli ihan hyvä, että posti toi minulle ylläolevat jutut postissa. Tuo vihreä tee juttu on ihan hirveän makuista! Oikeasti vetelen sitä ykkösellä naamaan kun se maistuu niin pahalta.  Tuon detox-kuurin olen tehnyt parikin kertaa aiemmin eli se ei ole homma eikä mikään. Se juoma maistuu oikeasti ihan jääteelle eli sitä juo sen litran päivässä ihan mielellään. Ainoa huono puoli noissa molemmissa on se, että ne molemmat kiihdyttää aineenvaihduntaa eli koko ajan pissattaa! Töissä se on hiukan tukalaa kun aina ei ehdi vessaan.

Yritin aloittaa myös urheilun eli kävin keskiviikko aamuna lenkillä, mutta nyt mulla on vieläkin paikat ihan jumissa tuon yllättävän urheilusuorituksen takia. Tämä yllättävä takatalvi (onneksi) estää nyt ainakin pari päivää lenkkeilyt eli voin hyvällä omatunnolla istua koneella.

Keskiviikkona terveellistä elämää piti heti koetella eli mentiin Jennin kanssa Pizza huttiin syömään, koska mun cityshopper-kortilla sai kaksi pitsaa yhden hinnalla. Mun pitsa oli ehkä ollut uunissa hitusen liian pitkään, mutta ei sovi valittaa. Pitsa on aina hyvää.

Eilen sitten nautiskelin ennen töihin lähtöä lautasellisen mansikoita kermavaahdolla. Nam. Nam. Nam. Olisipa jo kesä niin voisi käydä ostamassa kauppatorilta tuoreita kotimaisia mansikoita ja mennä syömään niitä Espalle. Noh enää kaksi kuukautta ja se saattaa hyvinkin olla jo mahdollista! Etelässä asumisessa on parasta se, että kevät tulee aikaisin.

Nyt minä alan lukemaan "Riskien maantiedettä" ja suuntaan tunnin päästä töihin. Toivottavasti tänään käy oikein monta sööttiä asiakasta ja komeaa vartijaa, koska viime päivinä musta tuntuu, että tuo paikka on oikein kuhissut testosteronia. Moimoi.