"Mä haluisin tutustua suhun."

Ei, ei, eeeeei.......

Eilen kohtasin henkilökohtaisesti tämän hetken pahimman painajaiseni: Eräs mies pyysi mun puhelinnumeroa. Olin juuri edellisenä yönä nähnyt painajaisen, mikä oli saanut mut todella vakuuttuneeksi siitä etten halua poikaystävää juuri nyt. Niinpä yritin eilen selitellä etten yleensä jakele mun puhelinnumeroa ympäriinsä. Muuten hyvä yritys, mutta sitten tämä tyyppi halusi antaa minulle oman numeronsa. Nyt minulla sitten on hänen numeronsa, johon en todellakaan aio soittaa.

Vaikka yritänkin olla tällainen jääkuningatar, niin mulla on siltikin niin huono omatunto siitä, että nyt tämä tyyppi odottaa minun soittavan. Lisäksi pelkään koko ajan, että miten selitän soittamattomuuteni kun hän seuraavan kerran käy ärrällä. "Sori, mutta hukkasin sun numeron vahingossa." Onneksi pääsen ensi viikolla Lappiin pakoon edes hetkeksi.

Mitäs mulle muuta kuuluu?

Viime viikon perjantaina mulla ja Jennillä oli taas elämääkin suurempi missio eli päästä Tivoliin (eli baariin). Tästä mun ja Jennin baariin pääsemättömyydestä on tullut jo jonkin sortin huono vitsi ystäväpiirissämme, joten nyt oli meidän tilaisuus näyttää kaikille. Ilta etenikin jo perin tutulla kaavalla eli "aloiteltiin" mun luona ja joskus yhdentoista jälkeen suunnattiin keskustaan.

Viimeksi päästiin minun huonovointisuuteni vuoksi vain Huopalahden asemalle asti, mutta nyt selvittiin jopa Tivolin jonoon noin kahden metrin päähän ulko-ovesta. Päätettiin kuitenkin yhteistuumin luovuttaa, koska Jennillä oli liian suuri pissahätä (sori kerron kaikille), eikä oikeastaan keksitty mitään järkevää syytä miksi maksettaisiin turhaan sisäänpääsymaksu, kun minulla ei haluttanut juoda mitään, eikä Jenni enää reippaan aloittelun jälkeen mitään olisikaan voinut juoda.

Suunnattiin siis kohti Rautatieasemaa ja vessoja. Matkalla törmättiin kaikista Helsingin yöelämän ihmisistä pariin mulle hyvinkin tuttuun asiakkaaseen. Miehet yrittävät saada meidät mukaansa Tigeriin, koska joku niistä tunsi portsarin, mutta jostakin kumman syystä ei lähdetty heidän mukaansa... Voin kertoa, että hiukan posket punoittivat kun yksi heistä kävi eilen ärrällä.

Mutta joo... Pointti tässä kaikessa oli se, että ollaan nyt sitten ilmeisesti kohdattu Jennin kanssa meidän Mission Impossible. Noh, ehkä kolmas kerta toden sanoo...

Viikonloppuni kului muuten oikein mukavasti kotona. Kävin moikkaamassa Jenniä lauantai-iltana rautatieasemalla sekä sunnuntaina leikin kunnon kotiäitiä siivoamalla ja pyykkäämällä melkein koko päivän. Musta on oikein ihanaa, että tällä viikolla mun pitää vain imuroida ja seuraavan kerran joudun kunnolla siivoamaan vasta joskus parin viikon päästä kun palaan Lapista. Jeejee.

Eilen kävin noutamassa postista erään kivan jutun, jonka olin voittanut blogiarvonnasta: Body shopin suihkusaippua sekä tuollainen pesusieni. Me gusta!

Pääsykokeisiin lukemisesta en enää edes kehtaa puhua, koska se etenee taas niin huonosti ettei se juurikaan etene. Nämä tyhmät iltavuoroviikot on sellaisia, etten oikeastaan ehdi lukea ollenkaan. Yritän kyllä aamulla herätä aikaisin, mutta yleensä en jaksa ja sitten minulle jää joku puoli tuntia aikaa lukea ennen kuin pitää lähteä töihin. Yksi meidän vakkariasiakas ehdotti, että soitan vanhemmilleni ja pyydän viittä tonnia, että voin pitää lukuloman.... Joo'o. Totesin, että kyllä mun nyt vaan pitää käydä töissä.

Onneksi huomenna on vapaapäivä eli ehdin edes hiukan lukemaan. Ehkä. Pakko. Voin niin kuvitella viimeisen viikon ennen pääsykokeita kun käyn töissä ja istun kaiken vapaa-ajan nenä kiinni kirjassa. Toivottavasti toukokuussa on vain sateisia ilmoja....

Nyt täytyy kiiruhtaa syömään ja sitten nenä kirjaan kiinni taas hetkeksi.

Adios amigos!