Eilen aamulla mulla meni jostakin ihmeestä tikku kämmeneen ja hiukan yli päivän sen kanssa elelin, kunnes tänään Jenni toimi lääkärinä ja poisti sen
tökkien neulalla hellästi kämmenestäni.
Kuuntelen tässä samalla tuota MM-kisojen virallista kisabiisiä ja täytyy sanoa, että ei tuo mikään hyvä ole. Täytynee tyytyä kuuntelemaan Finnish Hockey Mafian Sinivalkost-biisiä.
Jostakin kumman syystä aivoni lyövät nyt ihan tyhjää, enkä millään muista mitä tapahtui toissapäivänä, joten aloitan siis loogisesti selostuksen eilisestä päivästä.
Mulla oli tosiaan viikon viimeinen työvuoro. Aamulla olin hiukan kohmeessa ja myöhästyin molemmista busseista, joilla olisin päässyt suoraan työpaikkani eteen. Jouduin siis menemään eri bussilla ja kävelemään viimeisen puoli kilometriä.
Työpäivä sujui ahkeroidessa, mutta ehdinpä jossakin välissä tekaisemaan itselleni pari voittajavetoa. Veikkasin kolmea eri voittajaa ja on se kumma, jos jostakin ei nyt toukokuun 19. päivä tule rahaa!
MM-kisoihin on siis enää 13. päivää aikaa ja mun kisakuume ei vieläkään ota nouseakseen. On se kumma homma, kun sentään asun toisessa kisakaupungeista. Noh, eiköhän se sieltä tule viimeistään sitten kun se kiekko tippuu jäähän ensimmäisen kerran ja Leijonat pääsee jäälle.
Työpäivän jälkeen lähdin suoraan uuden tuttavani kanssa kohti Espoon hoodeja. Oltiin sovittu ruokatreffit, niinpä syötiin Sellossa mahamme täyteen pitsaa.
Ruokailun jälkeen sain vielä kunnon kiertoajelun Espoon hoodeilla ja näin myös tämän työn parista hyvinkin tutun paikan nimeltään Vermo. Liittyy siis totoon, jos joku ei sitä vielä tiennyt.
Loppupäivä kuluikin sitten yrittäessä olla ahkera opiskelija. Sain kuin sainkin luettua yhden kirjan loppuun. Huomenna pitäisi ennen leffailtaa yrittää olla oikein ahkera ja lukea kokonainen kirja. Pitäkää kaikki mulle peukkuja, jotta onnistuisin tavoitteessani.
Sain eilen myöskin uuden työpaidan ja aaaa olen rakastunut! Vaikka se onkin tismalleen samanlainen kuin puolitoista vuotta sitten saamani ensimmäinen työpaita, niin se on kuitenkin paljon ihanampi! En edes tajunnut kuinka kulahtanut ja muotonsa menettänyt mun edellinen työpaita oli ennen kuin vertasin niitä vierekkäin.
 |
| huomatkaa rikkinäinen peilini... imurointi on vaarallista. |
Toinen asia mihin olen syvästi rakastunut on mun puhelin. Mulla on nyt ollut tuo iPhone kohta neljä kuukautta ja tuntuu tosi kaukaiselta ajatukselta, että en neljä kuukautta sitten päässyt nettiin milloin ja missä vaan halusin. Lisäksi on niin kätevää, että tuolla pystyy hoitamaan muun muassa kirjastolainat, verkkopankin, tsekkaamaan bussiaikataulun ja tottakai päivittämään instagramia.
Monet ihmiset valittaa, että Applen laitteet ei kestä, mutta eiköhän se useimmiten ole käyttäjästä kiinni. Minunkin pari vuotta vanha rakas iPodini toimii ihan moitteettomasti, vaikka käytän sitä joka päivä. Seuraavaksi haluaisin kasvattaa omppuperhettäni mini iPadilla.
Taisinkin jo aiemmin valittaa, että mun kotona on jäätävän kylmä... Noh, eilen sain tuotua tänne yhden lämpömittarin. Tuossa kuvan otto vaiheessa lämpötila oli vielä ihan siedettävä, mutta parin tunnin päästä se näytti makeasti 16ºC. Tänään aurinko toimi hyvin lämmittimenä ja täällä nousi lämpötila kivasti 30ºC. Täytyy ilmeisesti pian ostaa tuuletin.
Tosiaan, tänään on ollut niin kaunis ja aurinkoinen päivä! Tuntuu kuin kevät olisi tullut yhdessä yössä. Ulkona oli tänään lämmintä yli 10ºC ja jopa ruoho näytti paikoin vihertävän. Ehkä se kesä tulee sittenkin! Jotenkin sitä tulee automaattisesti paljon paremmalle tuulelle kun ulkona on hyvä ilma.
Me suunnattiin tänään Jennin kanssa kohti Idän ihmettä eli Itistä. Jennin piti päästä ostamaan itselleen Jyskistä karvapeitto, koska se on ollut niin kateellinen mun ihanasta peitosta.
Peitto onneksi löytyi ja myös pari mattoa, joita Jenni sitten epätoivoisesti tunki kangaskassiin ja käsilaukkuunsa, koska niille saatu muovipussi oli kuulemma liian iso. Hmmph.
Kierreltiin hetki kaupoissa, mutta lopulta siirryttiin keskustaan syömään. Ei kyllä uskoisi, että ollaan joskus reilu vuosi sitten Jennin kanssa ajettu tunti Rovaniemeen vain shoppailemaan, koska nyt oltiin käyty ehkä yhdessä kaupassa ja Jenni oli jo ehtinyt vinkua kaikesta mahdollisesta. Sillä lapsella on välillä tosi rankkaa.. Not.
Lupaan joskus kuvata teille videokoosteen, jossa Jenni valittaa jostakin, koska omasta mielestään se ei koskaan valita mistään... En sanoisi itsekään olevani mikään Pirkko Positiivinen, mutta tämä lady kyllä vie voiton siinä, kumpi meistä valittaa enemmän asioista.
Asiasta kukkaruukkuun! Keskustassa oli niin kesäinen tunnelma!
Mentiin syömään Forumiin, jossa minä söin taas parhaista parhaimman lehtipihvin, kun Jenni kipaisi taas noutamaan ruokansa mäkkäristä. Ruokailun jälkeen siirryttiin suosiolla takaisin kotihoodeille. Olin luvannut mennä auttamaan Jenniä sen parvekkeen siivoamisessa eli toisinsanoen makoilin sohvalla sen aikaa kun Jenni kuurasi parveketta.
Käytiin myös noutamassa ullakkovarastosta pöytä ja tuolit sinne parvekkeelle, joten nyt Jennillä on oikein soma parveke ainakin siihen asti, että ensimmäiset siitepölyt ilmestyy.
Kauhistelin Jennin luona sitä miten siivotonta siellä oikein olikaan ja oma kotini alkoi kummasti tuntua oikein puhtaalta, vaikka en ollut siivonnut kunnolla kolmeen viikkoon. Tänään meillä molemmilla oli kuitenkin onneksi siivouspäivä. Jenni, tässä nämä minun "before-kuvat". Tätä tarkoitin kun minun luonani on tosi sotkuista..
"After-kuvia" ei nyt valitettavasti ole, mutta eiköhän suurin osa jo muista miltä luonani näyttää. Sen sijaan näytän teille erään hyvin surullisen kuvan...
Siellä lepää minun rakas Ikeasta ostettu tyynyni.
Tuuletin tosiaan petivaatteeni tuolla meidän tuuletusparvekkeella ja kun menin hakemaan niitä sieltä pois kohtasin tämän surullisen näyn. Olin jo aiemmin pohtinut, että ihan tyhmää, että tuossa on tuo katos alla, koska jos tuolta tippuu jotain, niin se ei tipu maahan asti, vaan se jää tuohon jumiin.
Mun uusi prinssini oli jo tulossa tikapuiden kanssa pelastamaan hädässä olevan tyynyn, mutta totesin, että ehkä minä vain menen ja ostan uuden. Nyt täytyy vain hetki nukkua koristetyynyllä, kun tuo oli tosiaan se tyyny, jolla minä nukun. Rest in peace my dear pillow.
Nyt sitten on koti putipuhdas, pyykit pesty, lakanat vaihdettu ja taustalla soi OneRepublic. Nyt on oikeastaan aika hyvä fiilis. Edes huominen luku-urakka ei kauhistuta. Tai leffailta.
Hyvää yötä rakas blogini ja rakkaat lukijani. Minä raahaudun nyt jääkaapille ja otan lasillisen jääkylmää cokista. Sitten nautin olostani. Pusuja.
