Friday, August 31, 2012

The place you call home.



DSC_0267_3859.jpg
DSC_0267_3859.jpg
DSC_0267_3859.jpg
DSC_0267_3859.jpg DSC_0267_3859.jpg

Huomenna aamulla klo: 7.10 istun Rovaniemeltä Helsinkiin menevässä junassa ja sanon hyvästit Ranualle ja Lapille. 

Kuka tietää palaanko tänne enää koskaan asumaan, mutta se on aivan varmaa, että kotona äiskän, iskän ja pikkusisarusten luona tulen vierailemaan mahdollisimman usein. Täälläpäin asuvia kavereitakin täytyy luultavasti käydä morjestamassa.

Sain pakattua loput tavarani yhteen matkalaukkuun, rinkkaan sekä kassiin. Lisäksi laitan pari pientä pakettia ärräpakettina tulemaan, koska en niiden sisältöjä jaksanut yrittää tunkea laukkuihini. Lisäksi mukanani on pyörä, joten Jenni parempi olla kiltisti siellä junalaiturilla odottamassa, koska muuten olen hyvin vihainen ja tulen raapimaan oveasi yöllä.

Niin, ja tällainen ilmoitusluontoinen asia, että blogini jää nyt luultavasti pienelle tauolle, koska en huomisesta lähtien enää omista tietokonetta, eikä minulla juuri tällä hetkellä ole varaa sellaista hankkia. Toivottavasti tilanne muuttuu parissa viikossa. Adios, hasta luego.


InterRail - Reilin rankin päivä.

"Kun joku menee pieleen, niin sitten kyllä kaikki menee pieleen."

DSC_0245_2836.jpg

21. päivä kesäkuuta oli ehdottomasti meidän koko reilin rankin päivä. Edessä oli siis meidän monimutkainen matka Barcelonasta Roomaan. (Koska suorat junat Italiaan oli peruttu.)

Aamulla herättiin kuuden jälkeen ja jätettiin Hindu nukkumaan. Kirjauduttiin ulos meidän hostellista ja matkustettiin metrolla Barcelona Santsin rautatieasemalle, josta ostettiin aamupalaksi patonkia. Sen jälkeen mentiin näiden Espanjan rautatieasemien ihmeellisten turvatarkastusten ohi (laukkujen läpivalaisu ja lippujen tarkistukset), jonka jälkeen jonoteltiin tovi ennen kuin päästiin päivän ensimmäiseen junaan.

Ensimmäinen junamatka vei meidät Figueres-nimiseen paikkaan (Espanjassa) ja tuo junamatka olikin aika lyhyt. Oltiin kaikki kuitenkin niin väsyneitä, että ehdittiin matkan lyhyydestä huolimatta torkahtaa hetkeksi. Figueresista meidän piti jatkaa toisella junalla Valence-nimiseen paikkaan (Ranskassa) ja sieltä jatkaa matkaa bussilla Chambery-nimiseen kaupunkiin (Ranskassa), mutta tuo juna olikin puolituntia myöhässä, joten ei ehditty tuohon bussiin.

DSC_0251_2842.jpg

Hetken aikaa oltiin pulassa, koska meillä oli vielä monta junaa edessä joihin meidän piti ehtiä. Oltiin siis Ranskassa uppo-oudossa paikassa, eikä tiedetty mihin mennä. Onneksi Ellu meni rohkeana kysymään komealta rautatieaseman työntekijältä neuvoa ja vielä tämän jälkeen eräältä naiselta tietäisikö tämä kuinka päästäisiin Chamberyyn. Tämä nainen taas kysyi apua keski-ikäiseltä bisnesmieheltä, joka sattumoisin oli itsekin menossa Chamberyyn ja hän lupautui neuvomaan meidät perille.

Seurattiin siis tätä miestä ensin junamatka Grenoble-nimiseen (todella nättiin) pikkukaupunkiin ja rautatieasemalta vielä bussipysäkille odottelemaan Chamberyyn lähtevää bussia. Ilman tuota miestä ei luultavasti oltaisi koskaan selvitty perille ja kiiteltiin häntä kyllä kovasti, kun tuo bussi saapui Chamberyyn ja sanottiin hyvästit pelastavalle enkelillemme.

Tuo bussimatka oli erittäin viihdyttävä täpötäydessä bussissa nuorten miekkosten keskellä istuskellessa ja katsellessa samalla vieressä sijaitsevia Alppeja. Reilipassilla pääsi siis ilmaiseksi tuolla bussilla, koska se oli SNCF:n bussi (Ranskan rautatieyhtiö)

DSC_0266_2855.jpg

Saavuttiin Chamberyyn vain vähän alkuperäisestä suunnitelmasta jäljessä, joten ehdittiin siihen junaan mihin meidän oli alunperinkin tarkoitus ehtiä. Jatkettiin matkaa siis (vihdoinkin) Italian puolelle Torinoon. Siinä kun jonoteltiin, että päästäisiin junaan kuultiin yhtäkkiä takaamme hyvinkin tuttua kieltä. Törmättiin siis ensimmäistä kertaa suomalaisiin reilaajiin, ja vieläpä jossakin Ranskan pikkukaupungissa. Kävipä vielä niin hassusti, että meillä oli Elinan kanssa näiden kahden oululaisen reilaajatytön kanssa vastakkaiset istumapaikat, joten tuo junamatka kuluikin sitten pitkälti omien reilikokemusten jakamiseen.

Matkalla nähtiin aivan hulppeita maisemia: Alpit taas kerran. Olen nähnyt Alpit lentokoneesta, junasta ja bussista käsin ja aina vain ne on yhtä mahtavan näköiset. Taaskaan liikkuvasta junasta kuvien ottaminen ei oikein luonnistunut.

Torinossa saavuttiin johonkin vanhalle rautatieasemalle (Torino Porta Susa), jossa vuoti katosta vettä ja joka oli ihan tyhjä ihmisistä. Hukattiin nuo suomalaiset reilaajatytöt. Ei ehditty ensimmäiseen junaan, joka olisi vienyt meidät Torinon päärautatieasemalle (Torino Porta Nuova). Toiseen junaan kuitenkin ehdittiin ja kun vihdoin päästiin oikealle asemalle Torinossa, niin oli ilta jo pitkällä.

DSC_0271_2860.jpg

Koska elämän ei pidä olla liian helppoa, niin kaikki lipunmyyntipisteet olivat tietenkin jo menneet tuohon aikaan kiinni, eikä voitu ostaa lippuja Roomaan menevään yöjunaan. Kysyttiin apua rautatieaseman työntekijältä, joka käski meidän mennä kysymään tuon kyseisen junan konduktööriltä onko siinä junassa vielä vapaita paikkoja. Tuo kyseinen konduktööri oli kuitenkin kakkapää huono englannissa ja saatiin vastaukseksi vain tyly "No" ja jotakin italian kielistä muminaa.

Oltiin siis jumissa Torinossa ja väsymys ja ärtymys painoavat kaikkia. Seuraava juna Roomaan lähtisi vasta aamulla, eikä haluttu jäädä yöksi Torinoon. Käytettiin siis ensimmäistä kertaa lipunmyyntiautomaattia ja ostettiin paikkaliput vielä samana iltana lähtevään Milanon junaan. (Kannattaa käyttää noita automaatteja muutenkin. Säästyy turhalta jonottamiselta lipunmyyntipisteisiin. Harmi, että me tajuttiin vasta noin loppuvaiheessa tuo.)

Edessä oli siis vielä yksi parin tunnin junamatka Torinosta Milanoon, johon saavuttiin suunnilleen puolen yön aikoihin. Päätettiin jatkaa aamun ensimmäisellä junalla matkaa Roomaan, jossa meitä odotti hostelli, suihku ja sängyt. Ensin täytyi kuitenkin viettää yö Milanon rautatieasemalla.

DSC_0273_2862.jpg

Täytyy kyllä sanoa, että jos joku yö pitää viettää jossakin rautatieasemalla, niin tuo Milanon asema on ehkä paras asema missä sen voisi viettää. Ensinnäkin tuo asema oli hienoin asema jonka olen nähnyt. Toiseksi sieltä löytyi automaatit, joista sai vettä ja pientä purtavaa, vaikka kaupat olivatkin kiinni. Lisäksi siellä kulki useita poliiseja katsomassa, että kaikki sujuu rauhallisesti. Tosin suuri miinus siitä, että koko asemalta ei löytynyt vessaa johon olisi päässyt yöllä, joten siinä oli rakko pahasti koetuksella aamuun asti.

Nukuttiin tuolla tällaisilla kovilla penkeillä. Oltiin kuitenkin niin väsyneitä, että uni maittoi hyvin siihen asti, että poliisisetä tuli aamutuimaan herättelemään. :D

P1050845.jpg

Kuka olisi uskonut, että matka Barcelonasta Roomaan vie yli vuorokauden ja pienen mutkan Ranskan maalla...

Wednesday, August 29, 2012

Wind of change.

Sort of.

Ei tässä sen kummempaa kuin, että posti toi minulle uudet kengät.


Niin ja hiukseni lyhenivät eilen muutaman sentin. Näytän hölmöltä. Kukaan muu ei varmaan edes huomaa muutosta, haha.


Lauantaina osoitteeni on virallisesti Helsingissä ja pakkaaminen on vielä ihan puolitiessä. Itku.

Tuesday, August 28, 2012

InterRail - Barcelona

DSC_0191_2785.jpg

Madridista jatkettiin aamulla matkaa kohti Barcelonaa. En yhtään muista kuinka pitkään tuo junamatka kesti, mutta ei se matka mitenkään älyttömän pitkä tainnut olla. Barcelonassa oltiin perillä johonkin aikaan päivästä.

Matkustettiin taas älyttömän hienolla junalla ja matkalla maisemat olivat sen hetkisen matkamme hienoimmat. Tosin liikkuvan junan ikkunan läpi otetut kuvat ei millään tee oikeutta noille maisemille.

DSC_0086_2689.jpg
miettikää, tämä on vasta turistiluokka.
DSC_0085_2688.jpg
DSC_0098_2701-1.jpg

Kun me saavuttiin Barcelona Santsin asemalle oltiin taas pikkuisen hukassa. Ensimmäiseksi käytiinkin ostamassa kartta, jotta osattaisiin paikantaa sijaintimme. Kartan ostamisen jälkeen päätettiin mennä mäkkäriin syömään ja tutkimaan karttaa tarkemmin. Mäkkäreistä löytyi ainakin Espanjassa langaton netti, joten hyödynnettiin sitä: Minä katselin iPodillani hostelworldistä hostelleja ja tytöt etsivät ne kartalta. 

Löydettiin lopulta meille sopiva hostelli, jota kohti lähdettiin metrolla suuntaamaan, toivoen, että vapaita huoneita löytyy. Meidän yöpaikka kahdelle seuraavalle yölle oli HelloBCN hostel, joka sijaitsi aivan Parallel-metroaseman läheisyydessä. Päädyttiin yöpymään neljän hengen huoneeseen, mutta toivottiin kovasti ettei siellä olisi ketään muuta meidän lisäksemme. Yö maksoi tuolla noin 30€/henkilö, mutta hintaan sisältyi myös aamiainen. Siitä plussaa! Tuolta löytyi myös nettiyhteys ja tietokoneet joita sai käyttää. 

DSC_0108_2709.jpg
DSC_0122_2723.jpg

Muuten oikein viihtyisä ja nuorille soveltuva hostelli, mutta huoneet olivat pienoinen pettymys. Ne olivat todella pieniä, eikä liikkumatilaa ollut käytännössä laisinkaan. Oli niissä kuitenkin jokaiselle oma lukollinen kaappi.

DSC_0125_2726.jpg
DSC_0127_2728.jpg
vankilan selli?
Meidän toive siitä ettei meidän huoneessa olisi ketään muita oli turha.... Saatiin huonetoveriksemme lähempänä kolmeakymmentä oleva pakistanilainen miekkonen. Voitte varmasti kuvitella meidän kaikkien ilmeet kun tajuttiin tuo tilanne: Me kolme pikkutyttöä Suomesta ja Hindu (keksittiin sille lempinimi) oltiin pari yötä kämppiksiä. 

Hindu oli ihan mukava, eikä mitenkään ällöttävä ja yritti se kovasti meille jutellakin, mutta voitte kuvitella ettei meillä ollut hirveästi yhteistä puhuttavaa. Lisäksi tuolla meidän huoneessa tuoksahti Stigin sanoin "hienostunut aromi". Kukaan meistä ei siis hirveästi oleskellut tuolla huoneessa.

Sen jälkeen kun oltiin asetuttu tuonne hostelliin oli iltapäivä jo sen verran pitkällä, että päätettiin ainoastaan käydä katsomassa Sagrada Família ja käydä syömässä illallinen jossakin sen lähettyvillä. Metrolla päästiin kätevästi juuri sinne minne haluttiinkin.

DSC_0170_2765.jpg
DSC_0113_2714.jpg

Täytyy kyllä myöntää, että siinä on yksi hemmetin hieno kirkko. Paitsi, että minusta nuo yksityiskohdat tuossa olivat oikeastaan aika karmivia. Pääkalloja ja muuta mukavaa. En muuten usko, että tuota saadaan koskaan valmiiksi, koska eiköhän se ole jo sen verran kuuluisa siitä ettei se koskaan näytä valmistuvan, niin mitä järkeä sitä nyt olisikaan valmiiksi saada. 

DSC_0111_2712.jpg
P1050780.jpg
DSC_0103_2705.jpg

Illalla käytiin vielä syömässä ja kierreltiin muutamassa turistikaupassa, josta minä lopultakin löysin sen Torres-pelipaidan.

Seuraavana aamuna heräiltiin Hindun kanssa samoihin aikoihin, mutta lähdettiin kukin omille teillemme hyvin pian. Käytiin tuolla hostellin aamupalalla, mikä olikin yllättävän hyvä. (leipää, muroja, kahvia, teetä, mehua) Aamupalan jälkeen lähdettiin kohti jotakin paikkaa, jonka nimessä mainittiin Gaudi. Ei oikein tiedetty mihin oltiin matkalla, mutta sinne oli menossa muitakin turisteja, joten seurattiin vain amerikkalaispoikien ryhmää ja pappojen viittomisia. Minä onneton onnistuin matkalla astumaan koiran kakkaan. (tai ainakin toivon, että se oli koiran kakkaa eikä ihmisen...)

Päädyttiin siis johonkin kukkulalle, josta näki koko Barcelonan. Ensin meidän täytyi kuitenkin kiivetä aivan järkyttävät portaat, mutta onneksi siellä oli välillä parit liukuportaat helpottamassa matkan tekoa. Kuinka hassua muuten on, että kadulla menee liukuportaat? :D

DSC_0137_2738.jpg
DSC_0153_2751.jpg
DSC_0144_2743.jpg
mies, muutama koira ja didgeridoo
P1050792.jpg

Tuolloin oli muuten ihan järkyttävän kuuma päivä ja oli aika tuskaista kiivetä tuonne ylös. Selvittiin kuitenkin sinne ja takaisin. Meidän tarkoituksenamme oli viettää päivä rannalla, joten lähdettiin etsimään paikkaa, jossa voitaisiin syödä pikainen lounas, jonka jälkeen voitaisiin hakea biitsikamat hostellilta ja lähteä rannalle. Pikainen lounas muuttui kuitenkin pitkän kaavan lounaaksi todella kivassa ravintolassa.

Lisäksi meidän piti käydä rautatieasemalla varaamassa paikkaliput Roomaan menevään junaan, mutta se olikin yllättävän ongelmallista nimittäin sinne menevät junat oli jostakin syystä peruttu monelta päivältä. Luultavasti joku lakko oli kyseessä. No ongelma ratkaistiin sillä, että infotiskin mies antoi meille lapun, jossa oli monimutkainen ja monta junan vaihtoa sisältävä reitti, jolla päästäisiin noin vuorokauden matkustamisen jälkeen perille.

Lopulta selvittiin rannalle pienoisen haahuilun ja nähtävyyden jälkeen vasta iltapäivällä, jolloin aurinkokin oli sopivasti ehtinyt mennä pilveen.

DSC_0172_2766.jpg
DSC_0181_2775.jpg
DSC_0184_2778.jpg
DSC_0176_2770.jpg DSC_0192_2786.jpg

Rannalla nähtiin ruotsalaisia, paljasrintainen transu (se oikeasti hyppeli stringibikineissään parin gigolon kanssa siellä mojitoja juoden), drinkkimyyjiä ja hierontaladyjä sekä miehiä, jotka yrittivät kaupata lippuja illan bileisiin. Yhdessä paikassa olisi sinä iltana soittanut Martin Solveig, mutta oltiin tylsiä (ja ne liput oli kalliita) eikä menty sinne.

DSC_0189_2783.jpg
DSC_0195_2789.jpg
DSC_0197_2791.jpg
DSC_0206_2800.jpg

Rannalla oltiin pari tuntia, jonka jälkeen käytiin vielä katsomassa kaupungin ostosalueita ja syömässä iltapalaa sekä vilkaisemassa tuo Torre Agbar-niminen hieno pilvenpiirtäjä. 

DSC_0216_2809.jpg
DSC_0217_2810.jpg
DSC_0230_2823.jpg
DSC_0234_2827.jpg

Tiivistelmä Barcelonasta? 

Bilemesta, palmuja, rantaa, turisteja, kuuma ja Gaudin rakennuksia. Nähtiin aivan liian vähän ja tuolla olisi pitänyt viettää ainakin se viikko shoppaillen, bilettäen ja ottaen aurinkoa. Barcelonaan täytyy siis päästä uudelleen. Te quiero, España! 

Saturday, August 25, 2012

No hay 2 sin 3.



Mierda. Olin tänään aamuvuorossa ja kun tänään puoli neljän aikaan kotiuduin en ihan ajatellut, että minun "otan pienet päikkärit" venyisi kahdeksi ja puoleksi tunniksi makoisaa uinumista. Ehdin jopa nähdä unta kuinka meidän koti oli yhtäkkiä ihan valtava palatsi ja mua harmitti hirveästi, että jouduin jättämään uuden ison huoneeni ja muuttamaan Helsinkiin. (:D) Niin ja siinä samassa unessa yritin iskeä yhtä meidän kokeista ja eräs tuttavapoikani yritti lämmitellä välejämme romanttisesti.

Välillä ihmettelen kovasti, että mitä helvettiä alitajunnassani tapahtuu.

Tumblr_m9blh069e41re4amro1_500_large

Tähän parin päivän postaamattomuuteen on tällä kertaa ihan kunnon syykin. Käväisin tosiaan sen pikaisen reissun Helsingissä, jonka tarkoituksena oli käydä viemässä jo vähäisen tavaroita Pohjois-Haagaan sekä käydä tapaamassa mahdollisen tulevan työpaikkani esimiestä. Nyt vaan odottelen täällä maanantaita, jolloin (toivottovasti) mulle soitetaan ja ilmoitetaan sainko vai enkö saanut sitä työpaikkaa. Fingers crossed.

Tuleva kämppikseni Jenni tosiaan on nyt stadilainen, mutta minua ihan vähän huolettaa, että onkohan se enää elossa kun minä ensi viikolla paikalle saavun. Syitä tähän huoleen on se, että se ei muista syödä, koska "ei jaksa lähteä kauppaan", se ei osannut käyttää mitään elektronisia laitteita saapuessamme (ei saanut telkkaria eikä jääkaappia päälle [töpselit oli irti seinästä...]) ja lisäksi se kulkee joka päivä hyvin epäilyttävän puiston läpi, jossa asustelee monsteri-etanoiden lisäksi luultavasti vaikka minkälaisia raiskaripedomurhaajahulluja.

Tumblr_m2w88r2dmf1qbkqluo1_1280_large

Monet lukijoistani ovat myöskin Jennin lukijoita, joten tiedättekin jo, että meidän matka rinkan, kahden matkalaukun, pyörän, ison kassin, läppärin ja kahden käsilaukun kanssa rautatieasemalta lähijunalla Pohjois-Haagaan ei sujunut aivan kuten Strömsössä. Raahattiin noita tavaroita läpi suurten esteiden vesisateessa ja palkkioksi saatiin vain järkyttävät lihasjumitukset. On siis sanomatta selvää, että odotetaan molemmat innolla sitä kun raahataan meikäläisen tavarat sinne samaa reittiä.

Junamatka oli yhtä helvettiä kuin aina. Vihani VR:n surkeita, hitaita ja vanhoja junia kohtaan on kasvanut kovasti sen jälkeen kun reilillä tuli istuttua kaikenlaisissa moderneissa junissa mukaan lukien pari taivaallista matkaa luotijunalla läpi Italian. Olen vahvasti sitä mieltä, että kaikista niistä maista, joissa olen junalla matkustanut on Suomessa niistä huonoimmat junat.

Mun vastakkaiselle paikalle junassa istuivat pari herttaista vanhempaa miestä, jotka sopottivat jotakin omituista kieltä (luultavasti kreikkaa). MUTTA ne oli reilaamassa (tiedän sen, koska näin niillä reilipassit) ja mulla teki hirveästi mieli alkaa kyselemään niiltä kaikkea, mutta hillitsin kuitenkin mielihaluni.

286541595011907447_k398siww_c_large

Tehtiin Jennin kanssa muuten varmaan jokin puhumattomuusennätys, kun ei puhuttu tuolla kahdentoista tunnin junamatkalla ensimmäisen ja viimeisen tunnin välillä oikeastaan mitään vaan kuunneltiin musiikkejamme ja yritettiin nukkua.

Helsingissä päivä kului nopeasti eikä saatu hirveästi mitään aikaiseksi, vaikka hypittiin kuin päättömät kanat paikasta toiseen. Ensimmäisenä asunnolle saapuessamme käytiin suihkussa, koska tavaroiden raahaaminen kävi huippu-urheilusta ja tuoksahdettiin lumoavalle. Sen jälkeen lähdettiin kävelemään läheiseen jättikokoiseen Prismaan, jossa Jenni hoiti ruokaostoksia, minun ostaessa vain karkkia ja tonnikalaa. Sen jälkeen paistettiin patonkia ruuaksi ja lähdettiin käymään kaupungilla Jennin bisneksiä hoitamassa. Kaupungilta palattiin takaisin Pohjois-Haagaan, josta käveltiin yllättävän pitkä matka Etelä-Haagaan, jossa minulla oli "työhaastatteluni". Sieltä bussilla takaisin asunnolle, jossa pikaisesti syötiin jotakin, jonka jälkeen lähdettiin takaisin kaupungille katsastamaan taiteidenyön meininkejä.

Tumblr_m9bdkdia8h1rs4ok3o1_500_large

Pari muutakin oli näköjään liikenteessä ja meininki kaupungilla oli kuin suurkaupungissa konsanaan. Käveltiin tuomiokirkolle katsomaan jättisuuren dominon etenemistä vain todistaaksemme kuinka betonitiilet etenivät etanan vauhdilla. Siinä noiden tiilten kaatumista odottaessamme ehdin pariinkin otteeseen pyöritellä silmiäni takanamme seisoville keski-iän paremmalla puolella oleville naisille, jotka muun muassa haukkuivat Puhdistuksen paskaksi, totesivat Harry Potteiden ja Da Vinci koodin olleen alussa hirvittävän tylsiä, mutta lopulta hyviä kuitenkin. Siivoaminenkin oli kuulemma hirveän rankkaa ja koko kodin sisustus pitäisi laittaa uusiksi.

Nähtyämme tämän suuren taidespektaakkelin lähdettiin laiskoina takaisin Pohjois-Haagaan ja painuttiin pehkuihin hurjasti jo kymmenen aikoihin.

Tumblr_m9a9pevsjs1re4amro1_500_large

Seuraavana aamuna minä lähdin takaisin pohjoiseen ja kohti työpäivää. Finnairin citybussissa viereeni istui maailman komein mies, jota vahingossa vain onnistuin mulkaisemaan. Lentokoneessa takanani istui ilmeisesti jokin yläasteikäisten kouluryhmä, joilla ei ollut muuta tekemistä kuin potkia istuintani, huutaa, tapella ja käyttää joka toisena sanana sellaisia suomen kielen helmiä kuin "vittu" ja "paskapää". Joku älykääpiö jopa lauloi Petri Nygårdia.

Tuskien lentomatkan jälkeen laskeuduttiin Rovaniemen lentokentälle, josta matkustin "airport taxilla" citymarketin viereiselle bussipysäkille noutaakseni äitini sinne aamulla tuoman auton. (Isoveli oli valalla ja muut oli sitä katsomassa.) Jaoin taksin muutaman keski-ikää lähestyvän miekkosen kanssa, jotka olivat tulleet Lappiin pelaamaan jalkapalloa ja ryyppäämään. Pyysivät ne minuakin mukaansa, jotta "vastustajat ei pystyisi keskittymään peliin", mutta tällä kertaa kieltäydyin ja nyt Jenni väittää, että Torres olisi kuitenkin ottanut minuun heti yhteyttä kunhan olisin luonut pari jalkapallokontaktia. Nyyhky.

Kotimatka sujui hyvin lukuunottamatta sitä, että ajoin kahden jo kuolleen oravan päälle ja tuulilasiini lensi sudenkorento. Hermoja kiristivät myös sellaiset autoilijat, jotka ohittivat minut vaikka ajoin itsekin hiukan ylinopeutta.

291972_499576826737980_1737514066_n_large

Ei tässä muuta mielenkiintoista olekaan tapahtunut.

 Lähdenkin tästä tekemään dippiä, valitsemaan illan leffan ja maanittelemaan äitiä hieromaan kipeitä hartioitani. Täytyy vielä ennen muuttoa ottaa kaikki ilo irti kotona asumisesta.

Adios, hasta luego.

P.S. Rakastuin hiukan jälkikädessä tuohon Espanjan futisbiisiin, jolla on ehkä osuvin nimi ikinä. (Ei kahta ilman kolmatta.)



Photos: weheartit.com