InterRail - Barcelona

Madridista jatkettiin aamulla matkaa kohti Barcelonaa. En yhtään muista kuinka pitkään tuo junamatka kesti, mutta ei se matka mitenkään älyttömän pitkä tainnut olla. Barcelonassa oltiin perillä johonkin aikaan päivästä.

Matkustettiin taas älyttömän hienolla junalla ja matkalla maisemat olivat sen hetkisen matkamme hienoimmat. Tosin liikkuvan junan ikkunan läpi otetut kuvat ei millään tee oikeutta noille maisemille.

miettikää, tämä on vasta turistiluokka.

Kun me saavuttiin Barcelona Santsin asemalle oltiin taas pikkuisen hukassa. Ensimmäiseksi käytiinkin ostamassa kartta, jotta osattaisiin paikantaa sijaintimme. Kartan ostamisen jälkeen päätettiin mennä mäkkäriin syömään ja tutkimaan karttaa tarkemmin. Mäkkäreistä löytyi ainakin Espanjassa langaton netti, joten hyödynnettiin sitä: Minä katselin iPodillani hostelworldistä hostelleja ja tytöt etsivät ne kartalta. 

Löydettiin lopulta meille sopiva hostelli, jota kohti lähdettiin metrolla suuntaamaan, toivoen, että vapaita huoneita löytyy. Meidän yöpaikka kahdelle seuraavalle yölle oli HelloBCN hostel, joka sijaitsi aivan Parallel-metroaseman läheisyydessä. Päädyttiin yöpymään neljän hengen huoneeseen, mutta toivottiin kovasti ettei siellä olisi ketään muuta meidän lisäksemme. Yö maksoi tuolla noin 30€/henkilö, mutta hintaan sisältyi myös aamiainen. Siitä plussaa! Tuolta löytyi myös nettiyhteys ja tietokoneet joita sai käyttää. 

Muuten oikein viihtyisä ja nuorille soveltuva hostelli, mutta huoneet olivat pienoinen pettymys. Ne olivat todella pieniä, eikä liikkumatilaa ollut käytännössä laisinkaan. Oli niissä kuitenkin jokaiselle oma lukollinen kaappi.

vankilan selli?

Meidän toive siitä ettei meidän huoneessa olisi ketään muita oli turha.... Saatiin huonetoveriksemme lähempänä kolmeakymmentä oleva pakistanilainen miekkonen. Voitte varmasti kuvitella meidän kaikkien ilmeet kun tajuttiin tuo tilanne: Me kolme pikkutyttöä Suomesta ja Hindu (keksittiin sille lempinimi) oltiin pari yötä kämppiksiä. 

Hindu oli ihan mukava, eikä mitenkään ällöttävä ja yritti se kovasti meille jutellakin, mutta voitte kuvitella ettei meillä ollut hirveästi yhteistä puhuttavaa. Lisäksi tuolla meidän huoneessa tuoksahti Stigin sanoin "hienostunut aromi". Kukaan meistä ei siis hirveästi oleskellut tuolla huoneessa.

Sen jälkeen kun oltiin asetuttu tuonne hostelliin oli iltapäivä jo sen verran pitkällä, että päätettiin ainoastaan käydä katsomassa Sagrada Família ja käydä syömässä illallinen jossakin sen lähettyvillä. Metrolla päästiin kätevästi juuri sinne minne haluttiinkin.

Täytyy kyllä myöntää, että siinä on yksi hemmetin hieno kirkko. Paitsi, että minusta nuo yksityiskohdat tuossa olivat oikeastaan aika karmivia. Pääkalloja ja muuta mukavaa. En muuten usko, että tuota saadaan koskaan valmiiksi, koska eiköhän se ole jo sen verran kuuluisa siitä ettei se koskaan näytä valmistuvan, niin mitä järkeä sitä nyt olisikaan valmiiksi saada. 

Illalla käytiin vielä syömässä ja kierreltiin muutamassa turistikaupassa, josta minä lopultakin löysin sen Torres-pelipaidan.

Seuraavana aamuna heräiltiin Hindun kanssa samoihin aikoihin, mutta lähdettiin kukin omille teillemme hyvin pian. Käytiin tuolla hostellin aamupalalla, mikä olikin yllättävän hyvä. (leipää, muroja, kahvia, teetä, mehua) Aamupalan jälkeen lähdettiin kohti jotakin paikkaa, jonka nimessä mainittiin Gaudi. Ei oikein tiedetty mihin oltiin matkalla, mutta sinne oli menossa muitakin turisteja, joten seurattiin vain amerikkalaispoikien ryhmää ja pappojen viittomisia. Minä onneton onnistuin matkalla astumaan koiran kakkaan. (tai ainakin toivon, että se oli koiran kakkaa eikä ihmisen...)

Päädyttiin siis johonkin kukkulalle, josta näki koko Barcelonan. Ensin meidän täytyi kuitenkin kiivetä aivan järkyttävät portaat, mutta onneksi siellä oli välillä parit liukuportaat helpottamassa matkan tekoa. Kuinka hassua muuten on, että kadulla menee liukuportaat? :D

mies, muutama koira ja didgeridoo

Tuolloin oli muuten ihan järkyttävän kuuma päivä ja oli aika tuskaista kiivetä tuonne ylös. Selvittiin kuitenkin sinne ja takaisin. Meidän tarkoituksenamme oli viettää päivä rannalla, joten lähdettiin etsimään paikkaa, jossa voitaisiin syödä pikainen lounas, jonka jälkeen voitaisiin hakea biitsikamat hostellilta ja lähteä rannalle. Pikainen lounas muuttui kuitenkin pitkän kaavan lounaaksi todella kivassa ravintolassa.

Lisäksi meidän piti käydä rautatieasemalla varaamassa paikkaliput Roomaan menevään junaan, mutta se olikin yllättävän ongelmallista nimittäin sinne menevät junat oli jostakin syystä peruttu monelta päivältä. Luultavasti joku lakko oli kyseessä. No ongelma ratkaistiin sillä, että infotiskin mies antoi meille lapun, jossa oli monimutkainen ja monta junan vaihtoa sisältävä reitti, jolla päästäisiin noin vuorokauden matkustamisen jälkeen perille.

Lopulta selvittiin rannalle pienoisen haahuilun ja nähtävyyden jälkeen vasta iltapäivällä, jolloin aurinkokin oli sopivasti ehtinyt mennä pilveen.

Rannalla nähtiin ruotsalaisia, paljasrintainen transu (se oikeasti hyppeli stringibikineissään parin gigolon kanssa siellä mojitoja juoden), drinkkimyyjiä ja hierontaladyjä sekä miehiä, jotka yrittivät kaupata lippuja illan bileisiin. Yhdessä paikassa olisi sinä iltana soittanut Martin Solveig, mutta oltiin tylsiä (ja ne liput oli kalliita) eikä menty sinne.

Rannalla oltiin pari tuntia, jonka jälkeen käytiin vielä katsomassa kaupungin ostosalueita ja syömässä iltapalaa sekä vilkaisemassa tuo Torre Agbar-niminen hieno pilvenpiirtäjä. 

Tiivistelmä Barcelonasta? 

Bilemesta, palmuja, rantaa, turisteja, kuuma ja Gaudin rakennuksia. Nähtiin aivan liian vähän ja tuolla olisi pitänyt viettää ainakin se viikko shoppaillen, bilettäen ja ottaen aurinkoa. Barcelonaan täytyy siis päästä uudelleen. Te quiero, España! ♥