InterRail - Frankfurt (am Main)

Jatketaan tämän reilin purkamista.

Berliinistä lähdettiin aikaisin aamulla kohti Frankfurtia. Näin uskottavan reilaajan näköisenä oltiin liikkeessä:

Olenko ainut kenen mielestä tuo rinkka ei sovi kuvaan? Huomatkaa toki myös mahtavat eväät: patonkia ja toffifeetä.

Junassa päädyttiin istumaan "quiet zone"-vaunussa, joten lähinnä kuunneltiin musiikkia ja yritettiin nukkua. 

Frankfurtissa meitä oli vastassa meidän rakas ystävämme Maija. (Obs. Maija oli vaihtarina meidän koulussa pari vuotta sitten. Iskä suomalainen. Äiskä saksalainen.) Oli ihanaa kun seurassamme oli taas joku paikallista kieltä puhuva henkilö, niin sai itse nakata aivot narikkaan ja antaa Maijan hoitaa puhumisen muun muassa tehdessämme paikkavarausta Pariisin junaan. Oli muuten hemmetin kalliit paikat tuossa junassa, tosin en tarkalleen muista kuinka kalliit, mutta kalliit ne oli kuitenkin.

Rinkat vietiin rautatieaseman säilytyslokeroon, koska meidän suunnitelma oli kierrellä päivä Frankfurtissa ja mennä vasta illalla Maijan kotiin läheiseen Schmittenin kylään. Meidän seuraan liittyi myös Maijan ystävä, jonka nimeä en kyllä valitettavasti muista. Hyi Krista, häpeä.

Frankfurtin kuvasaaliini on muuten säälittävän pieni. Jotenkin sitä ei vain jaksanut kaivaa kameraa esiin, joten monet kivat jutut on nyt jääneet kuvaamatta. Oma moka. No, kuitenkin... Heti ensimmäisenä käveltiin jotakin tosi nättiä ostoskatua pitkin ja mentiin erään ostoskeskuksen katolle ottamaan kuvia ja katselemaan maisemia. Jotenkin tosi hassua, että tuolla Frankfurtissa on noita moderneja pilvenpiirtäjiä ja vanhoja rakennuksia ihan vieri vieressä. 

kuinka monta kirkkoa bongaat?

Kirkkoja tosiaan oli muutama. Käytiin tuolla suurimmassa eli Tuomiokirkossa ihan sisällä asti ja hienoltahan siellä näytti. Tosin ei vetänyt vertoja Sacré-Coeurille.

Kirkossa käynnin jälkeen olikin kurnivien mahojemme aika saada jotakin täytettä. Maijan mielestä oli ehdottoman tärkeää, että mennään syömään jotakin saksalaista, joten mentiin vanhankaupungin keskusaukiolla sijaitsevaan Römer-Bembel nimiseen ravintolaan syömään. Pohdittiin pitkään mitä syötäisiin ja tuolla välin tarjoilija ehti käydä ainakin pari kertaa kysymässä joko ollaan valmiita tilaamaan. Lopulta päädyttiin maistamaan Frankfurtilaisia makkaroita ja perunasalaattia. Ruokajuomana meillä oli kannullinen Äbbelwoita. Minusta tuo maistui enemmän valkoviiniltä kuin siideriltä, joten makuelämys ei ollut hirvittävän hurmaava. Minä siis vihaan kaikenlaisia viinejä yli kaiken.

Tuolla keskusaukiolla oli hirveästi poliiseja jonkin mielenosoituksen takia, joten minun oli tietenkin taas pakko saada poliisiautosta kuva. Kuvan ottamisen jälkeen kohtasin taas epäileviä katseita muutamalta poliisilta. Mulla ja poliiseilla muutenkin tuon reilin aikana selkeästi kemiat kohtasivat.. Esimerkiksi Madridissa poliisisetä piti minulle pienen valistuksen sen jälkeen kun kävelin auton edestä tien yli. Roomassa taas yritin salakuvata turistibussista paria poliisia, mutta kummasti vain niissä kuvissa molemmat poliisit tuijottaa suoraan kameraan ja hymyilee. Jee.

Asiasta kukkaruukkuun. Tykkäsin tosi paljon noista vanhankaupungin rakennuksista. Jostakin kumman syystä ne tuo mulle mieleen Lumikista sen mökin, jossa ne kääpiöt asustelee..

Meidän syömisen aikana oli alkanut sataa vettä, joten käytiin enää pikaisesti jonkun kivan sillan luona. (oikeasti joskus voisi kysyäkin, että mikä tämän ja tämän paikan/rakennuksen/patsaan nimi on, niin olisi hiukan helpompi kertoa niistä muille ihmisille) Sieltä kipitettiin aika nopeasti sateen yltyessä smoothielle Starbucks-tyyppiseen kahvilaan. Kierreltiin me vielä muutamissa kaupoissakin, mutta kukaan ei yllättäen ollut shoppailutuulella, joten lähdettiin lopulta pois tyhjin käsin.

Päivän päätteeksi haettiin meidän rinkat rautatieasemalta ja mentiin paikallisjunalla/metrolla läheiseen Oberurselin kaupunkiin, jossa Maijan äiti odottikin meitä. Sieltä jatkettiin mutkittelevia teitä pitkin Maijan kotiin Schmitteniin.