Joululahjat

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.. Eli mun ihanat joululahjat! 

Huomasin muuten, että vaikutan välillä hiukan ärsyyntyneeltä ja ainoa syy siihen oli se, että jouduin kuvaamaan videon uudelleen, koska ensimmäisessä versiossa oli liikaa taustamelua. Haha. 

Junk in my trunk.

Käveltiin eilen mun kämppiksen kanssa kotiin jalkapalloharjoituksista vatsat täynnä pitsaa, nachoja ja ranskiksia (Kyllä. Luit oikein. Jalkapalloharjoituksista. Meidän joukkue käy harjoitusten jälkeen sponsoripubissa syömässä ilmaista safkaa.) ja todettiin siinä samalla, että ollaan omasta mielestämme syöty viime aikoina todella terveellisesti, joten tuo 'pikkuinen' lipsahdus tuskin haittaa. Sitten mun mieleen ponnahti kuva meistä kahdesta syömässä Dominoksen pitsaa tuijottaen samalla James Bond-leffaa.. Edelliseltä lauantailta.

Noh, kyllähän tässä välissä oli huimat kaksi päivää terveellistä syömistä!

Edellisessä postauksessa kehuin kovasti kuinka pyrin parempiin elämäntapoihin ja sitten heti menen mättämään pitsaa naamaan kaksin käsin. Kun kerran aloitin tämän synninpäästön, niin voin yhtä hyvin kertoa, että mokasin myös keskiviikkoyönä, kun erään toisen kämppiksen synttärijuhlinnoista kotiin palatessani kävin ostamassa hampparin. Mulla oli nälkä. Lisäksi lievässä humalatilassa unohdin kokonaan tämän hienon tavoitteeni.

Muuten on mennyt hienosti! Haha. Huomenna aion mennä ensimmäistä kertaa kuntosalille (joka tosiaan sijaitsee tuossa sadan metrin päässä)! Mun kämppis aikoo raahata mut sinne vaikka väkisin jos yritän keksiä tekosyitä miksi en voi mennä sinne.

Ajattelin hiukan kuvien avulla todistaa, että syön oikeasti muutakin kuin hamppareita ja pitsaa! Pikkuhiljaa alan tottumaan Skottien ruokakauppoihin (huono valikoima ja paljon epäterveellistä safkaa) ja olen alkanut löytämään lempparituotteita:

• Soijamaito on päässyt kokeilulistalle. En vielä osaa sanoa tykkäänkö vai enkö tykkää.
• Nakedin smoothiet on ehdoton lemppari nopeaksi välipalaksi (sisältää paljon hedelmiä/marjoja/vihanneksia + ei lisättyä sokeria tai säilöntäaineita).
• Rakastan myös sitä, että täältä löytyy kohtuuhintaisia marjoja läpi vuoden (mansikat ja vadelmat on lempparit) ja niitä yleensä syön kreikkalaisen jugurtin kanssa.
• Raejuusto, halloum ja (luomu)kananmunat on yleensä takuutuotteita kauppakorissa.
• Rakastan myös sitä, että Lidlissä myydään tuollaisia annoskokoisia lohifileitä ja nykyisin syönkin lohta perunoiden kanssa yleensä ainakin kerran viikossa. Niin hyvää!
• Porkkanoita käytin jauhelihakeitossa sekä porkkanakorianterikeitossa.

• Chopped tomatoes (mikä on tän oikea suomennos? en nyt millään keksi..) luomuna tottakai. Suomessa mun ruokaostoksista yleensä ainakin 50-50 oli luomua, mutta täällä se on osoittautunut hyvin hankalaksi. Luomutuotteita on huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Edes luomumaitoa ei saa kuin kaikista isoimmasta Tescosta ja se taas on niin kaukana, että harvemmin jaksan kävellä sinne asti. 
• Tonnikalaa. Tiedän, että tonnikalan syönti on hyvin epäeettistä sen ylikalastuksen vuoksi ja puolustuksekseni voin sanoa, että täällä se on niin kallista, että sitä harvemmin tulee enää edes ostettua. 
• Oats 'n honey protskujuttu. Näitä syön myös jugurtin kanssa.
• Herbamare ♥ Mun pitkäaikaisin lempparimauste mitä voi käyttää oikeastaan melkein minkä tahansa maustamiseen. Olin niin onnellinen, kun Heidi kertoi, että tätä löytyy paikallisista terveyskaupoista. Happy happy. 
• Täysjyväriisiä. Eräs raivostuttava asia on myös se, että täältä on todella hankalaa löytää tuotteista täysjyväversioita. Rakastan pastaa, riisiä ja spagettia liikaa eli en pysty luopumaan niistä kokonaan. 

• Sitten mun viimeinen rakkaus. Primulan ruohosipulisulatejuusto. ♥ Mun lemppariyhdistelmä on laittaa tätä hapankorpun päälle (kyllä hapankorput on Suomesta tuotu tänne). Yummyy. Kolmas asia mikä saa mut raivon partaalle on näiden leipähylly: Pelkkää paahtoleipää. Kaipaan ruisleipää, rieskaa ja sämpylöitä niin paljon. 

Kiljun varmaan ilosta, kun pääsen Suomessa ensimmäistä kertaa ruokakauppaan. Suomalainen ruoka on parasta maailmassa. Lihon joululomalla varmaan kymmenen kiloa, koska haluan syödä kaikkea! Herkut ja ruuat joita kaipaan eniten: Fazerin karkit, Oltermanni, pinaattikeitto, pinaattilätyt, HK:n sininen, ruokakerma, valmiiksi marinoitu kana (en osaa tehdä marinadia), lehtipihvi, nakkikeitto, profeel minttusuklaa proteiinijuoma & Skyr. 

Reilun kuukauden päästä onneksi pääsen herkuttelemaan! 

Pyykkikorista juna-asemalle ja takaisin.

Moroooo.

En sitten eilen ehtinytkään päivitellä mitään. Tää on hurjaa mitä vauhtia päivät ja viikot vain sujahtaa ohitse.

En nyt ole oikeastaan viikkoon kertonut kuulumisiani, joten tässä nyt tulee. Kiinnosti tai ei! Aloitetaan viime viikon lauantaista jonka piti olla minun ja Jennin suuri biletyspäivä. Aloitettiin ilta minun luonani Putousta katsellen. Putouksen loputtua oli aika aloitella juominen, koska ei turhaan haluttu ostaa kalliita drinkkejä baarissa. Meillähän oli molemmilla kunnon alkoholi-kätköt, joten aloiteltiin kevyesti jägermeisterillä josta sitten siirryttiin sulavasti tequilaan ja fisuihin.

Juodaan molemmat nykyisin niin harvoin (tai no Jenni ei niin harvoin kuin minä..), joten ei enää muistettu tequilan voimaa eli siinä vaiheessa kun tuli lähdön aika oltiin juotu molemmat 6-8 shottia. Olo oli erittäin hyvä vielä lähtiessä, vaikka liukastuinkin korkkareillani heti pihalle päästyäni. Fiksuna tyttönä palasin kotiin ja vaihdoin saappaat jalkaan. Sitten meidän pitikin jo juosta bussiin, jossa oli super mukava kuski, joka jäi odottamaan meitä eikä lyönyt tallaa pohjaan jättäen meitä tuijottamaan bussin perävaloja. Trust me, tätäkin tapahtuu joka päivä. Viimeksi tänään aamulla katsoin kun eräs tyttö juoksi sata metriä, että ehtisi bussiin ja juuri kun hän oli bussin vieressä lähti kuski kaahaamaan pois. Hmhp.

Anyway. Minä kärsin yleisesti ottaen matkapahoinvoinnista sekä pahoinvoinnista humalassa. Joten oltiin päästy noin kilometri eteenpäin bussilla kun ilmoitin Jennille, että jäädään seuraavalla pysäkillä pois. Sen jälkeen en enää pystynytkään ajattelemaan mihinkään liikkuvaan ajoneuvoon nousemista koko yönä. Niinpä me oltiin jumissa Huopalahden asemalla seuraavat puolitoista tuntia.

Meidän seuraan liittyi melko pian Jennin kuvauksen mukaan pari "somaliprinssiä", minä en osaa kertoa, koska näin heistä koko tuona aikana ainoastaan kahdet valkoiset kengät sekä ruutupaidan. En uskaltanut nostaa katsettani maasta yhtään korkeammalle, koska yritin pitää pahoinvoinnin kurissa. Jenni kävi ilmeisesti kovinkin mielenkiintoisia keskusteluja prinssiemme kanssa. Minä vain huusin välillä huppuni sisältä "I can understand everything!!".

Toinen niistä prinsseistä ilmoitti ihan tyynesti olevansa matkalla lentokentälle hakemaan huumeita. Jeij. Rehellisyys kunniaan!

Lopulta ilta päättyi siihen, että käveltiin puolitoista kilometriä kotiin yrittäen pysyä positiivisinä ajatellen, että onneksi ei jääty pois bussista vasta jossain Töölössä. Sieltä kotiin käveleminen ei olisi paljon naurattanut.

Seuraavana aamuna heräsin yhdeksän aikaan ja muistaakseni olokin oli ihan hyvä kunnes oli pakko nousta ylös hakemaan lisää vettä. Seuraavaksi nukuin kolme tuntia kylppärin lattialla (peiton ja tyynyn kanssa), koska sänkyyn asti liikkuminen tuntui ylivoimaiselta. Oli kyllä ihan oikeasti makoisat unet! Näin jopa unta. Huono olo jatkui kuitenkin vielä pitkälle yli neljän iltapäivällä. Kaikista kaamein darra siis ikinä.

Musta tuntuu, että mun darra kesti kaksi päivää, koska vielä maanantainakin mulla oli ihan kohmelo olo koko päivän. Töissä oleminen tuntui ylivoimaisen rankalta. Tosin maanantait tuntuu aina rankalta.

Aloitin viime viikon lauantaina katsomaan Harry Pottereita ja toissapäivänä sain viimeisen katsottua. Eli käytännössä katsoin kaksi leffaa per päivä. Eli heräsin, katsoin Potterin, lähdin töihin, tulin töistä, katsoin Potterin, menin nukkumaan ja seuraavana päivänä sama juttu uudelleen. Nyt mun tekisi mieli lukea kaikki kirjat, mutta toisaalta en jaksaisi, koska lukemiseen menee niin paljon aikaa. Suuria ongelmia.

Tiistaina en varmaan tehnyt mitään erikoista, koska en muista koko päivästä yhtään mitään. Keskiviikkona mulla oli iltavuoro, mutta aamulla ensin äitin puhelu herätti minut ja parin tunnin päästä eräs tuuraaja soitti mulle töistä ja pyysi neuvoa. Töihin painelin "innokkaana" kouluttamaan meille uutta työntekijää. Ihan kivaa hommaa ja on mahtavaa kun saa pomottaa, mutta siltikin on tosi rankkaa kun joutuu koko ajan näyttämään ja neuvomaan. Tosin kukapa olisi mestari heti alussa. Ainakin huomaan kuinka itse olen kehittynyt siitä tytöstä, joka ei tiennyt mistään mitään rautaiseksi ammattilaiseksi. Nykyisin tulee harvoin tilanteita joissa en tiedä mitä pitäisi tehdä.

Keskiviikkona koulutus jatkui heti aamusta ja työpäivän jälkeen olinkin lopen uupunut. Kotona kuitenkin odotti äitin lähettämä ystävänpäiväpaketti, joka piristi kyllä kovasti. Jenni tosiaan oli kutsunut mut luokseen saunomaan illalla, joten seitsemän jälkeen kipittelin jumpsuitissani tien toiselle puolen. Ollaan molemmat niin pro saunojia, että huhuh. Jenni kertoi käyneensä viimeksi saunassa joskus pari vuotta sitten ja minä muistelin oman viime visiittini olleen joskus viime vuonna. Minulla on taipuvuutta pyörtyillä saunan jälkeen, mutta nyt olin varautunut vesipullolla, jonka tyhjensin itseasissa parikin kertaa ja silti heikotti!

Sauna tuntui raastavan kuumalta, vaikka lämpöä oli mittarin mukaan vain reilut 80 astetta, eikä edes juurikaan heitetty löylyä. Hmmph. Se mittari varmasti huijasi ja siellä oli oikeasti tuhat astetta. En ikinä kehtaisi mennä kenenkään ulkomaalaisen kanssa saunaan, koska sekin varmasti ottaisi kovemmat löylyt kuin minä. Kaiken lisäksi minä olin lapsena tosi kova saunomaan ja otin kovemmat löylyt kuin meidän iskä. Sitten iski murrosikä, saunominen jäi ja minusta tuli luuseri.

Eilen mulla sitten oli vapaapäivä ja alkuperäinen suunnitelmani oli pestä pyykkiä ja löhötä kotona. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat edellisenä iltana, kun sovittiin Helsingissä vierailevan Ninnun kanssa näkevämme pikaisesti päivällä. Pikainen tapaaminen muuttuikin sitten koko päivän hengailuksi kaupungilla. Aluksi harhailtiin Kalliossa etsien paikkaa, jossa Ninnu kävi allekirjoittamassa vuokrasopimuksen (jee!), sitten siirryttiin keskustaan, jossa joukkoomme liittyi vielä Ninnun kaveri.

Käytiin syömässä Subwayllä ja tyttöjen sekä söpön subway-pojan mielestä oli hirveän huvittavaa kun otin patonkini väliin vain tonnikalaa, juustoa ja kurkkua. Kurkutkin kyllä revin pois sieltä välistä. Rautatieasemalla käydessämme käytiin samalla häiriköimässä töissä ollutta Jenniä. Kierreltiin vielä hiukan kaupoissa, kunnes tytöt lähtivät elokuviin ja minä kotiin syömään.

Olin kyllä illalla taas niin rättiväsynyt. Kaupungilla kiertely ja ihmisten tapaaminen on väsyttävää puuhaa. Terkuin anti-sosiaalinen Krisu.

Tänään olin taas J-E:n kanssa päivän töissä ja nyt olen töistä pääsemisen jälkeen vain kirjoittanut tätä blogipäivitystä sekä juonut teetä. Kaupassakin pitäisi vielä lähteä käymään ja viedä roskat roskikseen sekä pahvit pahvinkeräykseen. Ostin muuten eilen kunnon statement-kauppakassin. Siinä lukee kissankokoisilla kirjaimilla "RECYCLE OR DIE". Ninnun mukaan musta on tullut ihan hihhuli. Ja vasta tämän kommentin jälkeen kerroin ostavani luomumaitoa ja luomukaakaota.

Nyt kiiruhdan kauppaan. Moroooo.



Photos: weheartit.com

Tää laiva keinuu jumalauta.

Postaus number 500! (tosin tuohon lasketaan ilmeisesti mukaan myös luonnokset eli tosiasiassa tämä ei ole 500 julkaisemani postaus. buu.)

Aloitin tosiaan tämän postauksen kirjoittamisen jo torstaina, mutta aina muut jutut veivät voiton kirjoittamisesta. Nyt yritän kuitenkin taas ryhdistäytyä.

Pian on taas viikko hurahtanut nopeasti ohi. Maanantaina suunnattiin Jennin kanssa aamupäivällä kohti Tallinnaa. Me tosiaan saatiin ilmaiset risteilyt Viking lineltä, joten pitihän ne hyödyntää. Matka meni yllättävän nopeaa syöden ja kierrellen tax freessä. Rikottiin myös meidän karkkilakko ostamalla yhteiseksi laku- ja salmiakkieläimiä, joita sitten tyytyväisenä mutustettiin ikkunalaudalla istuskellen.

Tallinnassa meillä oli vain muutama tunti aikaa kierrellä, joten lähdettiin suoraan etsimään Bershkaa. Meidän karttahan oli Jennin pään sisällä ja vastoin ennakko odotuksiani löydettiinkin hyvin nopeasti perille. Kierreltiin ihmeellisillä syrjäkujilla sijaitsevissa Bershkassa, Stradivariuksessa ja Pull & Bearissa. Bershka ei pettänyt minua tälläkään kertaa, vaan mukaani lähti sininen paita, inkkarileggingsit ja hame. Jennin mielestä noita leggingsejä voi pitää vain jos pukee päälle maxihameen ja saappaat, mutta me loves!

Kierreltiin myös hetki Virussa (eli käytiin ruokakaupassa itkemässä kun Suomen S- ja K-marketit on niin tylsiä verrattuna ulkomaiden ruokakauppoihin, joissa käyminen on elämys itsessään) ennen kuin tuli aika lähteä metsästämään Super Alkoa.

Löydettiin kyllä parikin Alkoa, mutta Jennistä mikään ei näyttänyt samalta, jossa hän oli aikaisemmin käynyt. Lopulta päädyttiin Cash & Carry Alkoon, vaikka sama hintatasohan niissä loppujen lopuksi on kaikissa. Kierreltiin tovi siellä pullojen seassa miettien mitä sitä ostaisikaan, kunnes vanhempi miesmyyjä tuli huonolla suomella kysymään henkkareita mutisten samalla satunnaisista alaikäisistä ostajista. Minä kaivoin salamana henkkarini lompakosta, mutta Jenni oli sen verran hitaanpuoleinen, että myyjä oli jo kauas kadonnut ennen kuin tämä löysi henkkarinsa. Eipä sillä siis ilmeisesti hirveästi kiinnostanut.

Lopulta pitkällisen pohdinnan jälkeen mukaani lähti pullo Salmaria (7,90e), Vanilja Koskenkorva (8,50e) sekä Jägermeisteri (7,45e). ♥ Nyt vain odotan sopivaa tilaisuutta korkata joku noista.

Alkosta suunnattiinkin takaisin laivaan, jossa syötiin eväitämme odotellessa laivan lähtöä. Avatessani muovia, johon juusto-meetwursti-muna ruisleipäni oli pakattu tipahti puolet leivästä tottakai lattialle. Meinasin jo vetää itkupotkuraivarit, mutta Jenni käski minun käydä vessassa pesemässä leivän välistä tippunut paistettu kananmuna, joten lopulta mutustin leipääni tyytyväisenä yrittäen olla ajattelematta, että osa siitä oli käynyt lattialla.

Oltiin lopulta kiirehditty laivaan sen verran aikaisin, että ehdittiin puhua ummet ja lammet ennen kuin oltiin tuskin kadotettu Tallinnaa horisonttiin. Pohdittiin melkein koko matkan jaksetaanko liikkua ikkunalaudalta baarin puolelle yksille drinkeille ja kun lopulta sinne vääntäydyttiin vietettiin seuraava tovi ujoina piiminä tiskin vieressä pohtien mitä tilataan vai tilataanko mitään.

Rohkaistuin lopulta ja menin tilaamaan kuukauden drinkin eli Koskenkorva sunrisen. (Oli  kyllä tosi hyvää!) Minulta kysyttiin tottakai paperit, mutta perässäni tilaamaan tulleelta Jenniltä niitä taas ei kysytty. Hmhp. Pitääkö tämä nyt ottaa kohteliaisuutena, kun minua pidetään alaikäisenä, mutta mini-Jenniä ei?

Kotiuduttiin Tallinnasta yhdeksän jälkeen illalla. Törmäsin kotimatkalla pitkästä aikaa meidän lähikaupan Tuksu-myyjään, josta olen jo joskus syksyllä kertonut. (Eli nuori poika, joka on tajuttoman hyvä asiakaspalvelija.) Nyt sitten olen törmännyt tähän tyyppiin kolmena päivänä viikon sisään ja olen onnistunut kehittämään asiasta hirveän kompleksin eli jäädyn aina totaalisesti kohdatessamme. Ei Krista näin. Tollo.

Mitäs muuta... Hmm.

Tiistaina palasin töihin pidennetyn viikonlopun jälkeen ja nyt olen ollut siitä asti joka päivä töissä. Huomenna vielä olisi viimeinen iltavuoro, kunnes saan levähtää yhden vapaapäivän. Onneksi viikonloppuna on taas vapaata!

Keskiviikkona me pidettiin työkavereiden kanssa palaveri eli mentiin syömään ja pitämään palaveria Hotelli Haagaan. Oon aina naureskellut tuolle Hotelli Haagalle luullen, että se on joku hirveä murju ja pohtien, että kuka nyt sinne ikinä haluaisi mennä yöksi. Nyt täytyy kuitenkin perua sanani, koska se oli ihan sairaan hieno hotelli. Sieltä löytyy uima-altaat ja kaikki! Buffetissa syötiin kanakeittoa, kalaa sekä jotakin lihaa (ehkä härkää).

Meidän työporukka on niin rento, että palaverikin pidettiin rennolla asenteella. Seuraavana päivänä oltiinkin kaikki kolme töissä inventaarion merkeissä. Tämä oli mun ensimmäinen inventaario ja täytyy sanoa, että en innolla odota seuraavaa. Siinä oli välillä nauru kaukana kun laskeskeli jotakin karkkipusseja tai tikkareita. Onneksi minä tein kuitenkin aamuvuoron eli pääsin meistä kolmesta helpoimmalla.

Meidän esimies jäi eilen talvilomalle eli toisinsanoen meikäläinen käyttää ylintä valtaa seuraavat pari viikkoa. Hurja vastuun taakka painaa siis harteilla. Not. Enköhän mä selviä.

Minusta tuntui ennen kuin aloitin tämän postauksen kirjoittamisen, että tällä viikolla on tapahtua kaikkea hurjasti eli postauksesta tulee pitkä, mutta nyt en enää muista mitä on tapahtunut. Dammit.

Ainakin minulle on kuvien perusteella tullut paljon paketteja. Tuo H&M:n paketti tuli kyllä jo viime viikolla ja mainitsinkin sen jo edellisessä videossa. Kuvan olen siitä ottanut lähinnä työkaverini hienon kirjoituksen takia. Kiinasta tulleet paketit taas on niitä Ebay-tilauksia. Kaksi kaulakorua ja yksi paita. Tosin se paita on mulle tissien kohdalta liian pieni eli Jenni saat sen halutessasi omaksesi!

Torstaina olin reipas vielä työpäivän jälkeenkin ja vein kaikki roskat kodistani ulos roskikseen (tämä on oikeasti saavutus!). Sen jälkeen kävelin lähimpään kirjastoon, johon minulle oli tullut yksi maantiedon kirja. Samalla maksoin omatuntoani kolkutelleet myöhästymisakot pois. Kirjastosta kävelin vielä Prismaan, jossa tunsin itseni kunnon viherpiipertäjäksi kerätessäni ostoskoriini mustikoita, mansikoita, LUOMUmaitoa (päätin antaa sille mahdollisuuden), vapaan kanan munia, vadelmakeittoa ja mangopilttejä. Melkein hävetti ostaa jotain niin kunnollista kun yleensä ostoskorini on täynnä nuudeleita ja cokista.

Illalla skypettelin vielä pari tuntia Irlannissa majailevan Elinan kanssa sekä katsoin uusimman Step up-elokuvan. Elokuva yllätti mut positiivisesti, koska siitä edellinen osa oli ollut aika laimea, mutta tuo oli oikeasti hyvä! Varsinkin tanssikohtaukset oli tosi vaikuttavia. Juoni nyt oli tismalleen sama kuin kolmessa edellisessä.

Lauantai aamuna nousin viideltä katsomaan telkkarista näkyvää suoraa Minnesota Wild-Anaheim Ducks-ottelua, mutta luovutin ensimmäisen erän jälkeen ja menin takaisin nukkumaan. En muuten vieläkään tiedä miten se peli päättyi. Lopulta jouduin kuitenkin heräämään uudelleen kahdeksalta, koska olin varannut pyykkivuoron klo 7-11.

Jennin kanssa ollaan törmäilty useaan otteeseen tässä loppuviikosta. Yhtenä päivänä törmättiin bussipysäkillä, kun olin myöhässä töistä.. MUTTA olin myöhässä vain siksi, että se bussi mihin halusin mennä oli mennyt etuajassa. Muuten ollaan törmäilty kun Jenni on vieraillut luonani työpaikallani. Jenni on nyt aloittanut harjoittelun Ärrällä eli me ollaan nykyisin kollegoja! Otan tästä kunnian itselleni, koska käskin sen laittaa hakemuksen menemään!

Musta tuntuu, että kaikki ihmiset ketkä tunnen Helsingissä on Ärrän myyjiä tai Ärrän asiakkaita. No onpahan ainakin aina jokin yhteinen puheenaihe. Jeij. Huomenna aion mennä ennen töihin menoa häiriköimään Jennin harjoittelua rautatieaseman Ärrällä. Aion olla oikein hankala asiakas, en vain ole keksinyt vielä mistä voisin mennä sinne aukomaan päätäni.

Ehkä mä ostan kuitenkin pelkän kahvin.

Nyt menen katsomaan vielä jakson tai pari Serranon perhettä ennen nukkumaanmenoa. Mulla on enää 6 jaksoa jäljellä viimeisestä kaudesta! Buenas noches!

Is it me or is it getting hot in here?

Oikeesti tänne jäätyy!

Tänään aamulla pakkasmittari näytti -26C töihin lähtiessäni ja arvatkaa vaan naurattiko seisoa siellä pysäkillä 20 minuuttia sen takia, että olin vahingossa katsonut arkipäivien bussiaikatauluja... Nou.

Töissä saan kuulla kuittailua siitä kun pidän takkia päällä, vaikka Lapin tytön pitäisi kyllä kestää kylmää. No fucking way.

Palataan asiaan tai oikeastaan aloitetaan asia. Tällä viikolla olen ollut yllättäen perin sosiaalinen. Hengailin Ninnun kanssa maanantaista keskiviikkoon. Tiistaina Ninnu tuli pitämään mulle seuraa töihin ja ihan hyvä niin, koska oli tosi hiljainen ilta. Olisin muuten luultavasti kuollut tylsyyteen. Mun töiden jälkeen käveltiin mun luokse missä paistettiin patonkia ja katsottiin iholla sekä salkkarit. 

Seuraavana päivänä tavattiin vielä Pasilassa ennen kuin menin taas töihin. Mun piti käydä palauttamassa yksi (pääsykoe!)kirja kirjastoon, mutta koska en uskaltanut palauttaa sitä Pohjois-Haagan kirjastoon, täytyi minun raahautua Pasilaan asti. Ai miten niin teen yksinkertaisista asioista monimutkaisia... Kirjan sain kuitenkin palautettua! Illalla Ninnu tuli vielä häiriköimään mun työpaikalle.

Eilen sitten kävin Jennin kanssa katsomassa Kaappari-leffan. Elokuva oli ihan jees ja parasta siinä oli tietenkin Jussi Vatanen sekä se kun kaappari huutaa innoissaan lentokoneen syöksyessä, että "täää ottaa kivasti vattanpohjasta".

Metsästettiin ennen ja jälkeen elokuvaa euron kanankoipia ja lopulta löydettiin niitä Rautatientorin metroaseman K-marketista. Olisin varmaan ollut valmis hakemaan niitä jostakin Itiksestä asti. I ♥ Halpa ruoka. Nyt mulla on taas jääkaappi täynnä kaikkea hyvää!

Tosin tein tänään makaroonilaatikkoa ja nyt tuo jääkaappi jo näyttää ihan tyhjältä. Tänään ahmin noita vanukkaita hirveän makeanhimon kourissa eli en malta odottaa, että tämä tyhmä karkkilakko loppuu. Minut ja sokeri on vaan luotu yhteen. Otin teille eilen kuvan mun tämän hetkisestä karkkivarastosta, joka odottaa keittiön kaapissa syöjäänsä eli minua:

kitkat, bilar, 2x ykkösketju, ½lätkämix, 2x läkerol, täytelaku, angry birds, smarties, 3x pusut, 4x da-capo, royal, 8x tryffeli, marabou- ja minni-suklaalevy.

tyhjennetty kinder-kalenteri.

Kyllä nuo ehkä pariksi päiväksi riittää.

Mitäs muuta. Sain tällä viikolla ensimmäisen sähkölaskun, joka oli vain vähän päälle pari kymppiä eli noin 10e per kuukausi. Not bad. Tilasin myös uuden verokortin, koska se mikä mulle piti automaattisesti tulla oli laskettu päin puuta. Perusveroprosentti on 14,5 eli ei mikään älyttömän suuri, joten rahaa jää käteenkin ihan kivasti joka kuukausi.

Aamulla kun odotin bussia tuolla pakkasessa ajattelin ettei tämä päivä voi paljon pahemmaksi enää muuttua, mutta voi kun olinkaan väärässä..

Menin siis aamulla normaalisti töihin, mutta en tiedä mitä tein normaalista poikkeavaa nimittäin yhtäkkiä hälytyssireeni alkoi huutamaan täysillä ja koko kioski raikui. Minä tietenkin soitin äkkiä hälytyskeskukseen ilmoittaen ettei täällä mitään varkaita ole. Luulin, että tässä vaiheessa tämä tilanne olisi ohi, mutta voi kun olinkaan väärässä. Kun vihdoin tuli aika päästää päivän ensimmäiset asiakkaat sisälle, niin ulko-ovi ei enää auennutkaan millään keinolla. 

Siinä sitten odottelin vartijan paikalle tuloa ja näyttelin pakkasessa kärvisteleville asiakkaille hienoa kylttiä jossa luki "Pakkanen lukitsi oven eli en saa sitä auki. :( Täytyy odottaa, että vartija tulee sen avaamaan." Siinä oli hilpeys kaukana ja pahoitellen vain katselin lasin läpi potentiaalisia asiakkaita. Tilanne kuitenkin oli itsessään ihan huvittava nimittäin minä en myöskään päässyt mitenkään ulos. Lopulta vartija tuli pelastamaan tilanteen ja ovi saatiin toimimaan normaalisti. 

Loppupäivä on sitten onneksi sujunut ilman sen suurempia kommelluksia. Erityisen kiva juttu oli se kun bussiin mennessä sellainen 14-vee teinipoika jäi odottamaan, että minä naisena menisin ensin sisään. Aaws, se oli jotain niin herttaista. 

Tänään myös skypettelin pitkästä aikaa Elmon kanssa. Se ei kuulemma lue mun blogia (katselee vaan kuvat), niin on se hiukan huvittavaa, että useat puolitutut lukee täällä mun juttuja ihan innoissaan, kun taas yksi mun parhaista kavereista ei jaksa katsoa kuin kuvat. Elmo on kuitenkin ihana. (Nyt se salee lukee tämän.)

Onkohan tässä nyt tapahtunut mitään muuta mainitsemisen arvoista... Suunniteltiin Jennin kanssa vähän alustavasti Tallinnan reissua. Mä haluun shoppailemaan Bershkaan! Pakko päästä ja pian. Myös super-alko houkuttaa, vaikka nykyisin käytän alkoholia kerran kahdessa kuukaudessa. Musta on tullut vanha, kun en enää jaksa bilettää.

Joka viikonloppu käyn pääni sisälläni taistelua: pitkät yöunet vs. baari. Tällä hetkellä unet johtaa 6-0. Noo ehkä sitten ensi viikonloppuna... I doubt it. 

Nyt aion kääriytyä jumpsuit päällä sängyn pohjalle, juoda teetä sekä katsoa Serranon perhettä kunnes nukkumatti minut noutaa. 

Good night, don't let the bed bugs bite.