Vuotavat silmät ja kurttuisat kulmat.

No ei mennyt tämänkään videon kuvaus kuin Strömssössä. Tuosta videon alkukuvasta puhumattakaan... Youtube ei suostunut vaihtamaan sitä mihinkään hienompaan. Möö.

Kamerani päätti katkaista videon kesken (eikä ihme), joten se loppuu hiukan hassusti. Epämääräinen taustamölinä on Spotifyssä soiva Hurtsin uusi ihana levy (Miracle & Blind ♥).

Kuten huomaatte on elämäni välillä hirvittävän mielenkiintoista... Pahoittelen jo etukäteen, mutta aion jauhaa kaikkia tylsiä mantsajuttuja vielä toukokuun loppuun asti.

"I hope that you know CPR. ‘Cause boy you take my breath away. No, I can’t believe that I just said that.."

Syvät pahoitteluni kaikille, jotka ovat näiden päivien aikana turhaan käyneet blogissani katsomassa "joko se olisi päivittänyt jotain uutta tuon ärsyttävän rahaäijän jälkeen". Aloitin tämänkin postauksen jo torstaina, mutta       niin vain kummasti en koskaan päässyt alkua pidemmälle. Voin toki vedota kiireisiin eli olen ollut töissä sekä lukenut yrittänyt lukea pääsykoekirjoja ennen niiden palautuspäivää.

Jätetään nyt selittelyt sikseen ja aletaan purkamaan viikkoani, kuvien avulla tottakai. Oikeastaan aloitan tämän nyt viime viikon perjantaista. Tosiaan serkkuni Heidi saapui tänne torstai iltana ja minä olin tottakai suunnitellut meille hurjasti ohjelmaa viikonlopuksi. Hah.

Mun työkaveri lähti tosiaan sinne Afrikkaan ja hän oli jättänyt mulle kivan yllärin töihin: Kaksi arpaa ja karkkeja joiden kerroin olevan hyviä. Olin tosi huonolla tuulella kun menin töihin tuona aamuna, joten tämä ylläri piristi päivääni kovasti!

Olin aamulla töihin lähdettyäni jättänyt Heidin nukkumaan ja edellisenä päivänä olin hienovaraisesti vihjannut, että olisi tosi kiva jos ruoka olisi valmista kun tulisin nälkäisenä kotiin. :D

Heidi oli ottanut vihjaukseni hyvinkin tosissaan ja kotiin tullessani minua odotti kulhollinen itse tehtyjä lihapullia ja lohkoperunoita. NAM! Lisäksi Heidi oli leiponut vielä pellillisen muffinsseja, jotka oli ehkä parhaita muffinseja ikinä. Mulla on itsellä nyt tuo ohje niihin, mutta pelkään pahoin ettei niistä tule yhtä hyviä...

Kaikista kivoin ylläri oli kuitenkin ehkä se, että Heidi oli ostanut kaupasta ruusuja! Mä oon jo pitkään halunnut kukkia tänne asuntooni, mutta aina niiden ostaminen on vain jäänyt. Pisteet etenkin tuosta kekseliäästä kukkaruukusta.

Ruokailun jälkeen varattiin leffaliput ja lähdettiin kaupungille. Kierreltiin useissa kaupoissa, mutta lopulta mukaani lähti ainoastaan yksi löhöilypaita H&M:ltä. BikBokissa oli ihana jenkkilippuvillapaita (hei tää ei varmaan oo yhdyssana?), mutta maltoin kuitenkin mieleni ja jätin sen sinne.

Meillä oli yllättävän monta tuntia aikaa ennen leffan alkua, joten kaiken shoppailun jälkeen meille jäi vielä aikaa käydä kahvilla. Mentiin Cafe Lasipalatsiin, jossa olen itseasissa käynyt ennenkin. Mua oli väsyttänyt koko päivän hirveästi, joten mun oli pakko saada kofeiinia, muuten olisin luultavasti nukahtanut kesken elokuvan. Tuo porkkanakakku on muuten hirveän täyttävää ja yksi pala olisi loistavasti riittänyt meille molemmille jaettavaksi.

Ennen leffaa käytiin vielä hakemassa Kampin K-marketista karkkia ja juotavaa. Mentiin tosiaan katsomaan tuo 21 tapaa pilata avioliitto. Elokuva oli ihan jees, ei huono muttei myöskään mikään sellainen mikä minun tekisi mieli välttämättä katsoa uudelleen.

Lauantaina nukuttiin aika pitkään (eli varmaan yhdeksään....) ja siinä aikamme haahuiltua lähdettiin Itikseen tutkimaan sieltä löytyvien kauppojen tarjontaa. Jos oikein muistan, niin en tainnut ostaa sieltä yhtään mitään. Lopulta vihjasin hienovaraisesti, että mulla on nälkä ja lähdettiin kohti keskustaa etsimään sopivaan ruokapaikkaa.

Taidettiin jo metromatkalla yksimielisesti päättää, että mennään Amarilloon. Minä himoitsin kovasti Amarillon minuuttipihviä, MUTTA ne ryökäleet olivat muuttaneet ruokalistaa eikä sitä enää ollut tarjolla. Niinpa päädyin ottamaan alkupalaksi crispy slices ja pääruuaksi amarillo burgerin. Ruuat saatiin tosi nopeaa, mutta laskun saaminen taas oli yllättävän hankalaa. Saatiin varmaan puolituntia lompakot kädessä tuijotella intensiivisesti jokaista tarjoilijaa, mutta kellään ei näyttänyt kiinnostavan palvella meitä.

Illalla ohjelmassa oli Putouksen finaalin katsomista sekä sitä ennen kulutettiin aikaamme pelaten mun pleikkarilla Crashiä ja Need for speediä.

Sunnuntaina mulla piti olla vapaapäivä, mutta suostuin vaihtamaan työkaverini kanssa työvuoroja, joten näin minä sain maanantain vapaaksi ja vieläpä sunnuntain tuplapalkan. Hyvä diili, jos multa kysytään. Mulla oli lyhyt työpäivä, mutta Heidi ehti siltikin pienestä eksymisestä huolimatta käydä tsekkaamassa työpaikkani.

Heidi jatkoi matkaansa keskustaan ja minä jäin vielä töihin hetkeksi. Töiden jälkeen käväisin mutkan kotona, josta minäkin suuntasin keskustaan.

Mentiin syömään Bravuriaan Heidin tädin kanssa, joka ei edes tiennyt, että minä asun nykyisin Helsingissä. Tilattiin kaikki "pollo e mozzarella"-pastat eli broileria, luomumozzarellaa,valkoviinikastiketta ja salsa verde-yrttikastiketta. Tuo oli niiiiin hyvää ja täyttävää! Bravuria nousi kyllä yhdeksi mun lemppariruokapaikoista Helsingissä. Nuo annokset on tosi isoja ja kaikki maksaa vieläpä alle parikymppiä. Suosittelen!

Käytiin vielä hakemassa jälkkäriksi frozen yogurtit kunnes suunnattiin takaisin Haagaan.

Ilta löhöiltiin mun luona tuijotellen telkkaria kunnes Heidi lopulta ehdotti, että no lähdetäänkö istumaan iltaa johonkin. Niinpä me reipastuttiin ja suunnattiin kymmenen aikoihin kohti keskustaa ja Tigeriä. Tigerissä oli soittamassa tanskalainen huippu-DJ Alexander Brown, joten tarkoitus oli mennä hiukan tanssimaan. Käyn nykyisin niin harvoin baareissa, että en tiennyt yhtään mitkä on nykyisin sellaisia hittejä joita soitetaan tanssilattialla... Sain kuitenkin pettyä pahasti kun tunnistin jokaisen soitetun kappaleen ja ne oli suurin osa niitä samoja mitä on soitettu aina ennenkin.

Meno Tigerissä oli kuin ala-asteella konsanaan. Ikäraja on sinne sunnuntaisin k-18, joten porukka oli myös sen näköistä. Kerrankin tunsin itseni vanhaksi ja olin täysin samaa mieltä erään kanadalaispojanmiehen kanssa "It feels like everyone here is something like sixteen... Or twelve."

Me oltiin Heidin kanssa pukeuduttu niin sanotusti aika aikuismaisesti eli ei ollut minihametta tai tissipaitaa kummallakaan, joten kaikki ketkä tulivat meille juttelemaan olettivat heti meidän olevan vanhempia kuin suurin osa ihmisistä. Saattoi se toki johtua näitä hirveistä rypyistäkin.. :D No kuitenkin...

Kaikille pohjoisen tytöille tiedoksi, että täällä kannattaa vetää taskusta se Lappi-kortti eli "Mä oon Lapista", niin johan riittää jutusteltavaa. Sen jälkeen tosin joutuu kovasti selittelemään miksi asuu Helsingissä tai kuinka meilläpäin ei aina ole kylmä. Ärrän myyjän työkin on hyvä puheenaihe, koska siitä riittää keskusteltavaa kun annat kaksilahkeiselle vihjeitä siitä millä ärrällä mahdollisesti olet töissä.

Lähdettiin kotiin jo ennen kahta osittain siksi, että haluttiin ehtiä viimeiseen bussiin ennen aamua ja osittain siksi ettei jaksettu hätistellä pikkuisia intialaisia miehiä yli 170cm Heidin kimpusta. Ne on yllättävän sinnikkäitä!

Seuraavana päivänä oltaisiin haluttu kokeilla hiukan kulttuuria, mutta koska kaikki (tai ainaki ne meitä kiinnostavat) museot on maanantaisin suljettu päätettiin lähteä keskustaan haahuilemaan päämäärättömästi. Lupasin kuitenkin Heidille mennä ensi kerralla sen kanssa Suomen kansallismuseoon kun en siellä oo koskaan käynyt.

Meidän haahuilu alkoi sillä, että mentiin metrolla Ruoholahteen tutkimaan millainen paikka se on kun en siellä koskaan ollut käynyt. Ja sehän oli kuin oma pieni suljettu kaupunki keskellä Helsinkiä. Tiedättekö sellaiset paikat joissa tuntuu asuvan vain onnellisia ihmisiä ja yksisarvisia? Tuo vaikutti juuri sellaiselta paikalta. Löysin taas yhden tavoitteen minkä haluan saavuttaa: Haluan joskus asua Ruoholahdessa. Sitä ennen pitää kuitenkin löytyä palkkatililtä pari tonnia lisää.

Palattiin lopulta takaisin oikeaan maailmaan eli keskustaan. Kierreltiin parissa antikvariaatissa, joista mukaani tarttui Fifty shades of grey. Oon aikonut lukea tuon jo ikuisuuden, mutta en vain ole saanut (sitäkään) aikaiseksi ostaa.

Makuunista käytiin ostamassa illaksi karkkia ja minä ostin Heidille ja itselleni serkkulahjaksi ylläolevat purukumit. Tämän hurmaavan ajatuksen takana oli siis se, että molemmat ollaan käyty Dubaissa hoitamassa serkkujamme ja siinä samassa ehkä bongattu pari kamelia.

Kierreltiin vielä Stockmannilla ennen kotiin lähtöä ja kävellessämme Elielinaukiolle bongasin matkalla kyltin joka oli ehdottomasti tuon viikonlopun teema! Ruokaa, matkailua ja suuria haaveita.

Vietettiin vielä mukava koti-ilta katsellen yhtä mun lempparipiirretyistä eli Kaksin karkuteillä. Seuraavana päivänä saattelin Heidin junaan ja suuntasin itse töihin. Heidi, oikeasti oli kiva, että kävit vaikka kovasti halusinkin syrjäytyä rauhassa..

Kaiken tuon hirveän syöpöttelyn jälkeen oli ihan hyvä, että posti toi minulle ylläolevat jutut postissa. Tuo vihreä tee juttu on ihan hirveän makuista! Oikeasti vetelen sitä ykkösellä naamaan kun se maistuu niin pahalta.  Tuon detox-kuurin olen tehnyt parikin kertaa aiemmin eli se ei ole homma eikä mikään. Se juoma maistuu oikeasti ihan jääteelle eli sitä juo sen litran päivässä ihan mielellään. Ainoa huono puoli noissa molemmissa on se, että ne molemmat kiihdyttää aineenvaihduntaa eli koko ajan pissattaa! Töissä se on hiukan tukalaa kun aina ei ehdi vessaan.

Yritin aloittaa myös urheilun eli kävin keskiviikko aamuna lenkillä, mutta nyt mulla on vieläkin paikat ihan jumissa tuon yllättävän urheilusuorituksen takia. Tämä yllättävä takatalvi (onneksi) estää nyt ainakin pari päivää lenkkeilyt eli voin hyvällä omatunnolla istua koneella.

Keskiviikkona terveellistä elämää piti heti koetella eli mentiin Jennin kanssa Pizza huttiin syömään, koska mun cityshopper-kortilla sai kaksi pitsaa yhden hinnalla. Mun pitsa oli ehkä ollut uunissa hitusen liian pitkään, mutta ei sovi valittaa. Pitsa on aina hyvää.

Eilen sitten nautiskelin ennen töihin lähtöä lautasellisen mansikoita kermavaahdolla. Nam. Nam. Nam. Olisipa jo kesä niin voisi käydä ostamassa kauppatorilta tuoreita kotimaisia mansikoita ja mennä syömään niitä Espalle. Noh enää kaksi kuukautta ja se saattaa hyvinkin olla jo mahdollista! Etelässä asumisessa on parasta se, että kevät tulee aikaisin.

Nyt minä alan lukemaan "Riskien maantiedettä" ja suuntaan tunnin päästä töihin. Toivottavasti tänään käy oikein monta sööttiä asiakasta ja komeaa vartijaa, koska viime päivinä musta tuntuu, että tuo paikka on oikein kuhissut testosteronia. Moimoi.

Tää laiva keinuu jumalauta.

Postaus number 500! (tosin tuohon lasketaan ilmeisesti mukaan myös luonnokset eli tosiasiassa tämä ei ole 500 julkaisemani postaus. buu.)

Aloitin tosiaan tämän postauksen kirjoittamisen jo torstaina, mutta aina muut jutut veivät voiton kirjoittamisesta. Nyt yritän kuitenkin taas ryhdistäytyä.

Pian on taas viikko hurahtanut nopeasti ohi. Maanantaina suunnattiin Jennin kanssa aamupäivällä kohti Tallinnaa. Me tosiaan saatiin ilmaiset risteilyt Viking lineltä, joten pitihän ne hyödyntää. Matka meni yllättävän nopeaa syöden ja kierrellen tax freessä. Rikottiin myös meidän karkkilakko ostamalla yhteiseksi laku- ja salmiakkieläimiä, joita sitten tyytyväisenä mutustettiin ikkunalaudalla istuskellen.

Tallinnassa meillä oli vain muutama tunti aikaa kierrellä, joten lähdettiin suoraan etsimään Bershkaa. Meidän karttahan oli Jennin pään sisällä ja vastoin ennakko odotuksiani löydettiinkin hyvin nopeasti perille. Kierreltiin ihmeellisillä syrjäkujilla sijaitsevissa Bershkassa, Stradivariuksessa ja Pull & Bearissa. Bershka ei pettänyt minua tälläkään kertaa, vaan mukaani lähti sininen paita, inkkarileggingsit ja hame. Jennin mielestä noita leggingsejä voi pitää vain jos pukee päälle maxihameen ja saappaat, mutta me loves!

Kierreltiin myös hetki Virussa (eli käytiin ruokakaupassa itkemässä kun Suomen S- ja K-marketit on niin tylsiä verrattuna ulkomaiden ruokakauppoihin, joissa käyminen on elämys itsessään) ennen kuin tuli aika lähteä metsästämään Super Alkoa.

Löydettiin kyllä parikin Alkoa, mutta Jennistä mikään ei näyttänyt samalta, jossa hän oli aikaisemmin käynyt. Lopulta päädyttiin Cash & Carry Alkoon, vaikka sama hintatasohan niissä loppujen lopuksi on kaikissa. Kierreltiin tovi siellä pullojen seassa miettien mitä sitä ostaisikaan, kunnes vanhempi miesmyyjä tuli huonolla suomella kysymään henkkareita mutisten samalla satunnaisista alaikäisistä ostajista. Minä kaivoin salamana henkkarini lompakosta, mutta Jenni oli sen verran hitaanpuoleinen, että myyjä oli jo kauas kadonnut ennen kuin tämä löysi henkkarinsa. Eipä sillä siis ilmeisesti hirveästi kiinnostanut.

Lopulta pitkällisen pohdinnan jälkeen mukaani lähti pullo Salmaria (7,90e), Vanilja Koskenkorva (8,50e) sekä Jägermeisteri (7,45e). ♥ Nyt vain odotan sopivaa tilaisuutta korkata joku noista.

Alkosta suunnattiinkin takaisin laivaan, jossa syötiin eväitämme odotellessa laivan lähtöä. Avatessani muovia, johon juusto-meetwursti-muna ruisleipäni oli pakattu tipahti puolet leivästä tottakai lattialle. Meinasin jo vetää itkupotkuraivarit, mutta Jenni käski minun käydä vessassa pesemässä leivän välistä tippunut paistettu kananmuna, joten lopulta mutustin leipääni tyytyväisenä yrittäen olla ajattelematta, että osa siitä oli käynyt lattialla.

Oltiin lopulta kiirehditty laivaan sen verran aikaisin, että ehdittiin puhua ummet ja lammet ennen kuin oltiin tuskin kadotettu Tallinnaa horisonttiin. Pohdittiin melkein koko matkan jaksetaanko liikkua ikkunalaudalta baarin puolelle yksille drinkeille ja kun lopulta sinne vääntäydyttiin vietettiin seuraava tovi ujoina piiminä tiskin vieressä pohtien mitä tilataan vai tilataanko mitään.

Rohkaistuin lopulta ja menin tilaamaan kuukauden drinkin eli Koskenkorva sunrisen. (Oli  kyllä tosi hyvää!) Minulta kysyttiin tottakai paperit, mutta perässäni tilaamaan tulleelta Jenniltä niitä taas ei kysytty. Hmhp. Pitääkö tämä nyt ottaa kohteliaisuutena, kun minua pidetään alaikäisenä, mutta mini-Jenniä ei?

Kotiuduttiin Tallinnasta yhdeksän jälkeen illalla. Törmäsin kotimatkalla pitkästä aikaa meidän lähikaupan Tuksu-myyjään, josta olen jo joskus syksyllä kertonut. (Eli nuori poika, joka on tajuttoman hyvä asiakaspalvelija.) Nyt sitten olen törmännyt tähän tyyppiin kolmena päivänä viikon sisään ja olen onnistunut kehittämään asiasta hirveän kompleksin eli jäädyn aina totaalisesti kohdatessamme. Ei Krista näin. Tollo.

Mitäs muuta... Hmm.

Tiistaina palasin töihin pidennetyn viikonlopun jälkeen ja nyt olen ollut siitä asti joka päivä töissä. Huomenna vielä olisi viimeinen iltavuoro, kunnes saan levähtää yhden vapaapäivän. Onneksi viikonloppuna on taas vapaata!

Keskiviikkona me pidettiin työkavereiden kanssa palaveri eli mentiin syömään ja pitämään palaveria Hotelli Haagaan. Oon aina naureskellut tuolle Hotelli Haagalle luullen, että se on joku hirveä murju ja pohtien, että kuka nyt sinne ikinä haluaisi mennä yöksi. Nyt täytyy kuitenkin perua sanani, koska se oli ihan sairaan hieno hotelli. Sieltä löytyy uima-altaat ja kaikki! Buffetissa syötiin kanakeittoa, kalaa sekä jotakin lihaa (ehkä härkää).

Meidän työporukka on niin rento, että palaverikin pidettiin rennolla asenteella. Seuraavana päivänä oltiinkin kaikki kolme töissä inventaarion merkeissä. Tämä oli mun ensimmäinen inventaario ja täytyy sanoa, että en innolla odota seuraavaa. Siinä oli välillä nauru kaukana kun laskeskeli jotakin karkkipusseja tai tikkareita. Onneksi minä tein kuitenkin aamuvuoron eli pääsin meistä kolmesta helpoimmalla.

Meidän esimies jäi eilen talvilomalle eli toisinsanoen meikäläinen käyttää ylintä valtaa seuraavat pari viikkoa. Hurja vastuun taakka painaa siis harteilla. Not. Enköhän mä selviä.

Minusta tuntui ennen kuin aloitin tämän postauksen kirjoittamisen, että tällä viikolla on tapahtua kaikkea hurjasti eli postauksesta tulee pitkä, mutta nyt en enää muista mitä on tapahtunut. Dammit.

Ainakin minulle on kuvien perusteella tullut paljon paketteja. Tuo H&M:n paketti tuli kyllä jo viime viikolla ja mainitsinkin sen jo edellisessä videossa. Kuvan olen siitä ottanut lähinnä työkaverini hienon kirjoituksen takia. Kiinasta tulleet paketit taas on niitä Ebay-tilauksia. Kaksi kaulakorua ja yksi paita. Tosin se paita on mulle tissien kohdalta liian pieni eli Jenni saat sen halutessasi omaksesi!

Torstaina olin reipas vielä työpäivän jälkeenkin ja vein kaikki roskat kodistani ulos roskikseen (tämä on oikeasti saavutus!). Sen jälkeen kävelin lähimpään kirjastoon, johon minulle oli tullut yksi maantiedon kirja. Samalla maksoin omatuntoani kolkutelleet myöhästymisakot pois. Kirjastosta kävelin vielä Prismaan, jossa tunsin itseni kunnon viherpiipertäjäksi kerätessäni ostoskoriini mustikoita, mansikoita, LUOMUmaitoa (päätin antaa sille mahdollisuuden), vapaan kanan munia, vadelmakeittoa ja mangopilttejä. Melkein hävetti ostaa jotain niin kunnollista kun yleensä ostoskorini on täynnä nuudeleita ja cokista.

Illalla skypettelin vielä pari tuntia Irlannissa majailevan Elinan kanssa sekä katsoin uusimman Step up-elokuvan. Elokuva yllätti mut positiivisesti, koska siitä edellinen osa oli ollut aika laimea, mutta tuo oli oikeasti hyvä! Varsinkin tanssikohtaukset oli tosi vaikuttavia. Juoni nyt oli tismalleen sama kuin kolmessa edellisessä.

Lauantai aamuna nousin viideltä katsomaan telkkarista näkyvää suoraa Minnesota Wild-Anaheim Ducks-ottelua, mutta luovutin ensimmäisen erän jälkeen ja menin takaisin nukkumaan. En muuten vieläkään tiedä miten se peli päättyi. Lopulta jouduin kuitenkin heräämään uudelleen kahdeksalta, koska olin varannut pyykkivuoron klo 7-11.

Jennin kanssa ollaan törmäilty useaan otteeseen tässä loppuviikosta. Yhtenä päivänä törmättiin bussipysäkillä, kun olin myöhässä töistä.. MUTTA olin myöhässä vain siksi, että se bussi mihin halusin mennä oli mennyt etuajassa. Muuten ollaan törmäilty kun Jenni on vieraillut luonani työpaikallani. Jenni on nyt aloittanut harjoittelun Ärrällä eli me ollaan nykyisin kollegoja! Otan tästä kunnian itselleni, koska käskin sen laittaa hakemuksen menemään!

Musta tuntuu, että kaikki ihmiset ketkä tunnen Helsingissä on Ärrän myyjiä tai Ärrän asiakkaita. No onpahan ainakin aina jokin yhteinen puheenaihe. Jeij. Huomenna aion mennä ennen töihin menoa häiriköimään Jennin harjoittelua rautatieaseman Ärrällä. Aion olla oikein hankala asiakas, en vain ole keksinyt vielä mistä voisin mennä sinne aukomaan päätäni.

Ehkä mä ostan kuitenkin pelkän kahvin.

Nyt menen katsomaan vielä jakson tai pari Serranon perhettä ennen nukkumaanmenoa. Mulla on enää 6 jaksoa jäljellä viimeisestä kaudesta! Buenas noches!

Über mielenkiintoinen viikkoni kuvina.

Valmistautukaa tajunnan räjäyttävään toimintaan!

Viime viikon torstaina oli mun koko viikon ainoa vapaapäivä ja join glögiä uudesta hienosta Iittalan mukistani. Jos oikein pinnistelen ja yritän muistella mitä muuta tein, niin mieleeni muistuu, että mulla taisi olla suuria ja hienoja suunnitelmia kaupungille menosta, mutta sinne en koskaan kyllä päässyt. Torstai taisikin olla pyykkipäivä. Ehkä.

Perjantaina yritin nukkua pitkään, jotta jaksaisin olla illan töissä. Äänekäs posteljooni sekä työmaakoneet kuitenkin olivat toista mieltä, joten taisin jopa herätä yhdeksän-kymmenen aikoihin. Hurjaa! Töissä keskitin runsaat energiani niinkin jännittävään asiaan kuin kirjoitusvirheen bongaamiseen mainoksesta.

Lauantai aamuna heräsin sellaiseen mullistukseen ettei tosikaan..... Aurinko paistoi! Siitä piti tottakai heti ottaa todisteeksi kuva, koska eihän sellaista ihmettä muuten kukaan uskoisi. 

Hyvin pian tilanne oli kuitenkin jo tämä. Sinne se laskee yksinäisten vuorten taa.. Tai sitten Pasilan. Your choice. Auringosta puheen ollen oon täällä jo ihan fiiliksissä siitä, että "pian" on kesä. En malta odottaasitä kun aurinko paistaa lämpimästi ja puut ja kaikki muukin on vihreää. Silloin täytyy suunnata Espalle syömään jätskiä ja ottamaan arskaa. 

Illan vietin sitten taas töissä ja seuranani oli tämä komistus!

Töiden jälkeen poikkesin vielä lähi Alepassa, joka meni sunnuntaina remonttiin, joten siellä oli kunnon loppuunmyynti ja kaikki tuotteet oli -50-70% alennuksessa. Me likey! Kuvassa olevien lisäksi ostin vielä muun muassa mausteita ja kalaöljykapseleita. Kovin oli tyhjät hyllyt jo tuossa vaiheessa iltaa.

Sunnuntailta eikä maanantailta ole kuvan kuvaa, joten voidaan siis olettaa, että olen käynyt töissä ja tuijottanut Dexteriä kaiken vapaa-aikani. Tiistaina mulla oli sitten kauan kaivattu vapaapäivä. Olisin varmaankin nukkunut koko päivän, jos muut velvollisuudet eivät olisi kutsuneet. Lähdin siis reippaasti käymään postissa ja Prismassa täyttämässä kaappejani. Lähdin hakemaan Prismasta kahta asiaa: Oltermannia ja nuudeleita. Arvatkaa muistinko molemmat... Tänään sitten korjasin tilanteen ja noudin kaappiini myös nuudeleita.

Törmäsin Jenniin bussipysäkillä Prismasta kotiin, joten näin kasvatin sosiaalisia menojani tällä viikolla sata prosenttia. Toki minä töissä puhun ja paljon, mutta ei sitä oikein lasketa, koska tuskin puhuisin mitään jos ei olisi pakko. Ansaitsen selkeästi vuoden paras asiakaspalvelija-palkinnon.

Jenniin törmääminen kuitenkin muistutti minua siitä, että Pekka (Rinne) täytyy saada seinälle. Niinpä lähdin iltapäivällä vielä kaupungille etsimään taulun kehyksiä sekä tyynyjä. Yleensä kun jotain lähtee etsimään niin mitään ei silloin löydä, mutta nyt hiukan yllättäen löysin sekä kehykset, että tyynyt Kodin1:sen alesta. Jee.

Eilen aloitin aamuvuoro-viikkoni töissä ja en tiedä mikä energiapiikki minuun iski, mutta tein koko kahdeksan tuntisen vuoroni ajan töitä (muutakin kuin asiakkaiden palvelua) tauotta. Tämä energiapiikki jatkui vielä kotonakin, joten päätin leipoa korvapuusteja. Minä olen tunnetusti maailman surkein leipuri eli aina jokin menee pieleen. Nyt kuitenkin onnistuin taikomaan (melkein) korvapuusteiksi tunnistettavia yksilöitä, jotka maistuivatkin ihan hyviltä. En edes lannistunut siitä, kun huomasin etten omista kaulinta vaan kekseliäästi loin kaulimen tyhjästä pullosta.

Kutsuin Jennin koemaistamaan pulliani ja oletan, että se on vielä hengissä. Tosin sitä ei oo kyllä näkynyt facebookissa vähään aikaan.. Hmmm. Anyways. Jenni sai loistavan idean, että se haluaa pelata pleikkarilla, joten päädyttiin pelaamaan Buzz-tietovisailua. Lopussa sain lohduttaa mököttävää Jenni 5-veetä, jonka mielestä koko peli oli ihan tyhmä. Ei siis tarvitse kertoa kumpi voitti.

Tänään olin taas töissä. Ylläripylläri. Sain yhdeltä mieheltä tällaisen kupongin, jolla pitäisi saada ilmaista kaljaa.. Täytyy siis suunnata Kallioon joku kaunis päivä.

Meillä kävi tänään myös mukava lehtipisteen edustaja, joka toi muutaman lehden meille luettavaksi. Minä tietenkin varastin äkkiä parhaat päältä. Geo-lehti saa toimia kimmokkeena mantsan pääsykokeisiin lukemiselle (tai sitten se tappaa viimeisetkin motivaation rippeet), kun taas Pro Hockey on sitä kevyttä iltalukemista.

Töiden jälkeen loihdin voileipägrillilläni itselleni gourmet-aterian! Juusto-tonnikala toast, voilá!

Kävin myös Prismassa ja kasvatin hurjaa ravintolisä-kokoelmaani. Kuten kaikki jo varmasti tietää olen ollut viime aikoina hirvittävän väsynyt koko ajan ja muutenkin voinut huonosti. Esimerkiksi yhtenä päivänä töissä sain ensin ihan tajuttoman päänsäryn, joka ei hellittänyt millään, seuraavaksi olinkin takahuoneessa pidättelemässä oksennusta. Kotona mittasin kuumeen, joka näytti minulle alilämpöä (eikä mulla edes ole enää flunssaa) sekä silloin vielä katosi ruokahalukin ja vatsaan sattui. En tiedä mistä nuo oudot oireet johtuivat, tosin migreeni tuntuisi kaikista loogisimmalta, mutta en tiedä kun en ole koskaan ennen migreenikohtausta saanut. Lisäksi mun iho on tosi herkkänä ja olen jotenkin mystisesti laihtunut 1,5kg parissa viikossa ilman sen kummempaa syytä.

Olen nyt siis pyrkinyt nukkumaan enemmän, syömään paremmin sekä onhan mulla tässä tämä karkkilakkokin  menossa. Lisäksi vetäisen päivittäin pillerin jos toisenkin jokaisesta noista purkeista. Toivottavasti kuun lopussa suunta on siis jo parempaan päin.

Tänään myös ryhdistäydyin hiukan ja kävin vihdoinkin palauttamassa kirjastoon kirjat, jotka lainasin varmaankin syyskuussa, mutta laiskuuttani aina vain uusin lainat. Tilalle piti sitten tietenkin lainata jotakin muuta. Maailma ilman meitä on taas yksi kirja, jolla yritän motivoida itseäni hakemaan kouluun ensi keväänä. Puolalainen kuurupiilo oli joku trilleri, jossa hahmot seikkailee muun muassa Poznanissa, joten en voinut jättää sitä hyllyyn. Kaikki peliin taas on David Nichollsin (eli One dayn kirjoittajan) uusi kirja, jonka oon jo pitkään halunnut lukea. 

Siinäpä se. Nyt aion syödä jotakin, katsoa pari viimeistä Dexterin jaksoa ja mennä nukkumaan, jotta jaksan vielä yhden työpäivän ennen viikonloppuvapaata! Adios.

7 reasons to be happy right now.

1. Sain tänään erittäin mukavan puhelun eräältä erittäin komealta miekkoselta: Mulla on oma koti 1.11 alkaen!

2. Elmo tulee huomenna kyläilemään tänne lumisesta Lapista. (Oikeasti, siellä tuli tänään ensilumi.)

3. Minun ja Jennin Lontoon matka on ihan kulman takana. En ole jotenkin ehtinyt sisäistää tuota matkaa ollenkaan enkä näin ollen ole ehtinyt juurikaan intoilla.

4. Varattiin eilen yöpaikka Lontooseen ja tänään varattiin (tai siis Jennin äiti varasi) meille liput Warnes Brosin Harry Potter studio tourille.

5. Töissä on ollut melkein turhankin kiireistä viime aikoina, mutta esimiehen antama palaute melkein liikutti tämän möhköfantin kyyneliin: "Krista mun täytyy sanoa, että oot kyllä ihan huippu! Sä et turhaa melua pidä siitä mitä täällä teet, mutta mä nään kyllä ja aina sit huomaan, että hitto, tonkin se on jo tehnyt! :)"

6. Tein tänään vihdoinkin ruuaksi uunilohta, josta olen haaveillut jo useamman viikon. Lohi ja muusi oli hyvää, vaikka perunamuusi muistutti koostumukseltaan enemmän sulanutta purukumia kuin muusia.

7. Olen nauranut sisäisesti ainakin miljoona kertaa lueskellessani tuota "How to marry a Finnish girl"-kirjaa, koska se on oikeasti ihan hillitön. Kertoo juuri oikein sopivasti huumorilla höystettynä Suomesta ja suomalaisista.

Hulluna hulluilla päivillä.

Ei oikeasti.

Aikaisempina vuosina olen tylysti ignoorannut kokonaan Stockan hullut päivät, koska lähin Stockmanni on löytynyt parin sadan kilsan päästä Oulusta. Nyt kuitenkin katselin jo hyvissä ajoin netistä tarjouksia ja tänään päätin uhrata viikon ainoan vapaapäiväni aamun siihen, että lähtisin metsästämään noita tarjouksia heti aamutuimaan ennen pahinta ruuhka-aikaa. Istuin siis puoli yhdeksän aikaan täpötäydessä rupussa vanhan mallisessa junassa matkalla kohti keskustaa.

Olin selkeästi valinnut ajankohdan hyvin, koska mistään ruuhkasta Stockalla ei voitu puhuakaan. Ensimmäinen kerros oli hiukan täynnä tarjoushaukka mummoja, mutta muissa kerroksissa sai vapaasti kuljeskella omassa rauhassa ilman, että sai toisen kyynerpäällä iskun silmään.

Ihme ja kumma tapahtui, koska löysin ne jutut mitä lähdin etsimäänkin heti oven vierestä ja olisin näin ollen voinut poistua samantien. Päätin kuitenkin vielä kierrellä loputkin kerrokset (virhe) ja lopulta minun oli pakko käydä kesken shoppailujen kassan kautta, koska käsiini ei yksinkertaisesti mahtunut enempää tavaraa. Näitä siis lähdin ostamaan:

MUTTA myös nämä eksyivät kauppakassiini:

Tuon ensimmäisen kirjan omistan englanninkielisenä, mutta se lojuu tällä hetkellä Jennin huoneessa tämän kotikotona. Mutta se on kuitenkin yksi lempparikirjoistani, joten ei haittaa vaikka omistan sen kaksin kappalein. Tuo toinen kirja taas vaikutti niin huvittavalta, että en voinut jättää sitä hyllyyn.

Olen ehkä maailman surkein muumimukien kerääjä. Nyt omistan niitä kuitenkin huimat kaksi kappaletta! (Serkkuni juuri leuhki minulle omistavansa yli kymmenen...)

Tänään ruokalistallani oli makaronilaatikko, joten tarvitsin sille uunivuoan ja tuo oli juuri sopivan kokoinen.

Nuo mausteet ostin sitten lähinnä alhaisen hinnan takia. Ei ainakaan tarvitse syödä mautonta ruokaa.

Selvisin ensimmäisistä hulluista päivistäni ihan kunnialla, joten sen kunniaksi palkitsen itseni juoksulenkin jälkeen suklaakekseillä. Adios.

P.S. Terkkuja sille ihmiselle joka yritti selvittää blogistani kuinka saa Tapiolan matkavakuutuksen.. Eiköhän sen saa sieltä Tapiolasta tai niiden nettisivuilta. :)

Onneksi aurinko nousee joka aamu.

Lyhyet yöunet. Pyöräilylenkki syksyisellä säällä. Kylmä cokis ja uusia perunoita. Pleikkarilla peluuta. Hyvä elokuva. Sekä lemppari kirjojen uudelleen lukemisen riemua. Kyllä kotona on välillä kiva olla. <3