Reilin alkuun on enää alle 100 päivää ja aika senkun lentää. Voisin nyt hiukan näyttää tätä meidän alustavaa reitti-suunnitelmaa, tosin mikään ei tietenkään ole ihan lukkoonlyötyä, joten lopullinen reitti varmaankin poikkeaa jonkin verran tästä.
A. Ranua - Home sweet home.
B. Rovaniemi - Yöjunalla Helsinkiin.
C-D-E. Helsinki - Riika - Varsova - Lento Helsingistä Puolaan
F. Krakova
G. Auschwitz
H. Poznan
I. Berliini
J. Frankfurt
K. Schmitten
L. Pariisi
M. La Rochelle
N. Madrid
O. Barcelona
P. Monaco
Q. Rooma
R. Napoli
S-T-U. Milano - Kööpenhamina - Oulu - Lento kotiin.
Paljon on paikkoja missä halutaan käydä, mutta hyvällä suunnittelulla uskon, että me pystytään tuo reitti vetämään. Sitten jos tulee pari muuttujaa, niin sitten tehdään niin kuin napapiirin sankarit eli: "tehhään matkalla."
Puolaan aiotaan etukäteen varata yöpymispaikat, koska siellä on juuri silloin EURO 2012-kisat menossa, joten luultavasti koko maa on käytännössä täynnä innokkaita futisfaneja. Onneksi meillä on yksi "tuttava" Puolassa, jota olen viime aikoina ahdistellut avunpyynnöin yöpymispaikkojen suhteen. Muissa maissa huolehditaan yöpymisestä luultavasti vasta paikan päällä ja Saksassa meillä onkin ystävä, kenen luo ainakin suunnitellaan menevämme pariksi yöksi.
Lukuloma on todellakin vienyt kaikki energiat ja mulla pelottaa kuinka pahan kofeiini-addiktion ehdin vielä kehitellä seuraavien neljän viikon aikana.
Nyt kuitenkin hyvin ajallaan toinen osa penkkari-huumasta/wanhojen jatkoista.
Perjantaiaamuna herättiin hurjien tunnin pituisten yöunien jälkeen ja suunnattiin kohti Rovaniemen linja-auto asemaa. Tuossa vaiheessa oli kovin kuollut olo ja vastoin hurjia suunnitelmia (eli ei saa nukahtaa linja-autossa) olen tainnut ummistaa silmäni jo ennen kuin ehdittiin ulos taajama-alueelta.
Nukkumista tosin häiritsi jatkuva pysähtely ja möykkyinen tie. Kyytiin nousevien yläastelaisten tuijotus oli myöskin erittäin mieltä kohentavaa, varsinkin kun itse istut siinä hiukset sekaisin ja eiliset meikit naamalla tuijotellen vihaisesti huppusi alta. Ainiin, linja-auto kuski oli muuten sama miekkonen joka meidät oli edellisenä iltana vienyt Rovaniemeen päin. Se ei varmasti arvannut, että oltiin oltu juhlimassa.
Vihdoinkin loputtoman tuntuisen matkan jälkeen saavuttiin kotiin ja minä ainakin painuin suoraa päätä nukkumaan ja nukuin tyytyväisenä pitkälle iltapäivään asti. Okei, oikeasti sitä unta tais tulla reippaat viisi tuntia, mutta who cares. Sitten täytyikin alkaa laittautumaan ihmisen näköiseksi, joten suihkussa käynti ja meikkauspuuhat olivat seuraavia intressejäni.
Kaiken tuon puunauksen jälkeen lähdin katsomaan yläasteelle wanhojen iltanäytöstä, jossa tanssi joitakin ihania tyttöjä ja poikia. Tytöt oli tottakai nättejä ja pojatkin oli ihan sööttejä. Erityisen viihdyttävää oli katsella wanhojen itse suunnittelemaa tanssia, jossa mm. Elmo teki ilmaveivin ja pojat teki vähän "wiggle wiggle"-moveja.
Kun olimme ihastelleet prinsessoja tarpeeksi lähdimme kaverini kanssa käymään kaupassa. Itse ostin mm. suolakeksejä ja pitsaa (kiinnosti varmaan). Tuon jälkeen hengailtiin meillä ja lähinnä suunniteltiin nukkumaan menoa. Kovia bilettäjiä kun kuitenkin olemme lähdettiin parin tunnin levähdystauon jälkeen kohti wanhojen jatkoja.
Aluksi kun saavuttiin juhlapaikalle oli siellä ehkä maailman laimein meno (valot päällä....., pieni radio keittiössä ja pari tyyppiä istumassa nurkkapöydässä). No me vähän korjailtiin tilannetta ja laitettiin paikka biletyskuntoon. Pian paikalle saapuikin (jo) humalaista porukkaa, joten hyvät bileet alkoi siitä.
Itseäni huvitti eniten yhden tanssijan kanssa käymäni keskustelu: P=poika M=minä
P "ootko sä lukiossa"
M " joo'o..."
P "ai oot, millä luokalla"
M "abi...."
P "hei ootko sinä se jolla on se pinkki bleiseri"
M "joo..."
P "vitsi se on kyllä siisti! pinkki on mun lempiväri"
P "hei sä olit se poliisi!"
*parin tunnin kuluttua*
P "sä olit se poliisi... poliisi jolla oli punaista huulipunaa"
M "niin joo olin.."
P "seksikäs poliisi jolla oli punaista huulipunaa"
P "sellainen joka herättää pojissa sellaisia tunteita."
M *ihihhihihih*
Taustatietona voisin valottaa, että meidän lukiossa on reilusti alle 100 oppilasta joten suunnilleen jokainen oppilas pitäisi tietää nimeltä. Niin ja mulla on ollut ehkä tasan kaksi kertaa tuo pinkki bleiseri koulussa päällä, joten on hyvä jos se on mun tuntomerkki. Ollaan ehkä hiukan naureskeltu tuolle seksikäs poliisi jutulle näin jälkikäteen. Yhden mun kaverin viimeinen muisto koko illalta onkin juuri tuo yllä mainittu keskustelu, sen jälkeen se on aika piakkoin lähtenyt kotiin ja varmaankin sammunut kuin saunalyhty.
Loppuilta kului kuunnellen mm. frontside ollieta livenä abouttirallaa 10 kertaa sekä tanssahdellen ja päätä selvitellen.
Nyt ehkä harmittaa, kun nämä saattoivat olla mun viimeiset bileet tuolla kyseisessä paikassa. (pikkujouluja ja wanhoja tuolla perinteisesti juhlitaan) Ehkä täytyy tulevina vuosina käydä hiukan kuokkavierailemassa joissakin juhlissa... Tosin nytkin siellä oli jo ilmeisesti tapahtunut sukupolven vaihdos, kun useat aiemmista bileistä tutut rokut tyypit loisti poissaolollaan ja näin siellä ainakin 3 vuotta itseäni nuorempia ihmisiä. Yhyy, olen wanha. (for real)
Siinäpä se tarina nyt oli.
P.S. Pitäisiköhän mun tehdä tuonne sivuun sellainen "Party"-tunniste, kun yhä useampi postaus sopisi aiheeltaan kaikista parhaiten sen alle?
Nyt aion
palata takaisin elävien kirjoihin, millä tarkoitan siis blogin
pariin. Kiire ja laiskuus ovat vieneet voiton viime päivinä, joten
nyt on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja kertoa teille hiukan
viime viikosta.
Tosiaan
torstaina oli se BIG DAY elikkäs penkkarit. Keskiviikko kului ensin
kavereiden kanssa lounastaessa, sitten kaupoissa kierrellessä
(tarkoittaen siis molempia ruokakauppoja, alkoa ja halpahallia..) ja
lopuksi koululla penkkarikoristeluja tekemässä. Meidän teema oli
tosiaan hyvin perinteisesti vankila/rikollisuus/poliisit.
Oltiin
kavereiden kanssa maalattu yli 10 metriä pitkä "tiiliseinä",
johon sitten maalailtiin mm. hirsipuita. Lisäksi eräs taidokas
ystäväni oli tehnyt kaksi upeaa "graffitia", jotka
julistivat abien parhautta. Koristeiden joukosta löytyi myös
rikospaikkanauhaa, joka varoitti astumisesta party zonelle. Tehtiinpä
me myös upea rikospaikka, jonka mallina oli kaverini makaamassa
lattialla.
Illalla
vielä kotona tappelin penkkariasuni kanssa, jonka jälkeen menin
kiltisti nukkumaan jo yhdentoista aikoihin, mutta arvatkaapa miten
kävikään? - No hyvin perinteisesti. Ei nukuttanut ei yhtään.
Aamulla
heräsin aikaisin erittäin huonoon oloon ja päänsärkyyn. Burana
naamaan ja takaisin sängynpohjalle itkemään elämän kurjuutta.
Yli tunnin aikataulusta myöhässä aloin lopulta laittautumaan ja
niinhän se sitten meni, että saavuttiin kaverin kanssa vartti
myöhässä koululle. Tosin eipä tuo mitään haitannut, kun sieltä
näytti muutenkin puuttuvat puolet porukasta ja koristeetkin olivat
yön aikana tippuneet osittain lattialle.
Aamun
vastoinkäymisten jälkeen päästiin vihdoin asiaan elikkä
heittelemään karkkia ja ajelemaan kuorma-autolla ympäri kylää
pelästyttäen huudoillamme aamukävelyllä olleet mummoraiset. :)
Aluksi
kaikilla olikin erittäin hauskaa, mutta siinä vaiheessa kun
sormista alkoi katoamaan tunto hauskaa oli enää 75% ajasta.
Yllättävän kylmä viima oli siis kyseessä, mutta ei ehkä sovi
valittaa, kun viime vuonna abit joutuivat kärvistelemään yli 30
asteen pakkasessa.
Mainitsinko
muuten, että se kuorma-auto oli korkea?
Oli
erittäin kiva korkkareilla kiikkua sellaisia huteria tikkaita pitkin
sinne ja sitten hypätä alas sieltä. Ihmettelen kummasti etten
murtanut jalkaani tai liukastunut ja lyönyt päätäni siihen lavaan
niiden pellehyppyjen seurauksena mitä toteutin.
Ajelun
jälkeen palattiin lukiolle ja vedettiin ohjelmaa pikkuruisille
ykkösille ja kakkosille. Jaettiin myös opettajille lahjoja mm.
pinkit käsiraudat ja pamppu. Niillä varmasti löytyy niille
käyttöä. ;)
Kaiken
tämän hauskan jälkeen lähdettiin porukalla pizzalle ja nähtiin
siinä matkalla poro. Tuossa poron näkemisessä ei nyt sinänsä
mitään kovin kummoista ole,kun kerta Lapissa asutaan, mutta se oli
outoa, että se tähän aikaan vuodesta jolkotteli keskellä kylää.
Raukka oli vielä ihan yksin, niisk.
Pizzeriassa
yritin aloittaa hurjan juhlinnan Breezerillä, koska olin aiemmin
täysin laiminlyönyt laukussani olevaa taskumattia. Kuitenkin huono
oloni vain huononi ja kyselinkin jatkuvasti pöytätovereiltani eikö
heitä palele. Lopussa musta tuntui, että teen kuolemaa ja haaveilin
jo kovasti kotiin pääsystä ja lämpimästä saunasta.
Meidän
pläänihän oli, että lähdetään tyttöjen kanssa linja-autolla
Rovaniemelle (Onnelaan), koska ei saatu mistään kuskia itsellemme.
Minulla oli siis muutama tunti aikaa kotona ennen linja-autoon
hyppäämistä.
Kotona
menin suoraa päätä saunaan ja huono olo hellittikin hetkeksi.
Tarkalleen ottaen siihen asti, että pääsin suihkuun. NYT HERKÄT
LUKIJAT ÄLKÄÄ LUKEKO SEURAAVAA LAUSETTA. Suihkuun päästyäni
vatsani ilmeisesti halusi tyhjentyä ja niin näin pizzan palasien
valuvan viemäriin. :(
En
kuitenkaan tästä lannistunut, vaan kävin kaverin kanssa kaupassa
ja kotiin päästyäni päätin sitten vihdoin tarkistaa kuumeen. No
oho, 38,1°C.
Tunnin
päiväunet, 600 burana ja pinaattikeitto = Olin valmis lähtemään
minihameessa linja-autoasemalle.
Meidän
tuurillamme linja-auto olikin sitten tunnin myöhässä, joten
odoteltiin siinä sitten syöden makkaraa ja jutellen mukavia
kaverimme isän kanssa.
Lopulta
päästiin matkaan ja oltiin varmasti Jennin kanssa herttainen näky
linja-auton ensimmäisellä penkillä takkien alle kyyristyneinä
yrittäen nukkua mitä ihmeellisimmissä ninja-asennoissa. (Niin
tosiaan, Jennillä oli kuumetta myös.)
Rovaniemellä
pidettiin eväsretki Prismassa ja oltiin evakossa kaverimme
poikaystävän luona. Sieltä meitä tuli noutamaan "pierun
ruskea pikkuauto", jolla sitten saavuttiin Onnelaan.
Onnela
oli täynnä erittäin juhlafiiliksellä olleita abeja, joka jostain
kumman syystä itseäni sattui ärsyttämään. Vessassa käydessä
olisi korvatulpat olleet hyödyllinen kapistus, nimittäin sen verran
kovaa siellä raikui eri lukioiden kannatushuudot.
Itse
olin valitettavasti täysin selväpäinen koko illan, mitä nyt join
kolme drinkkiä parin tunnin välein. Onneksi kavereillani oli
hauskaa ja kyllä mullakin itseasiassa oli, muttei ihan niin hauskaa,
kuin olisi ollut muutama promille enemmän humalassa. You know what I
mean?
Valomerkin
lähestyessä (yllättäen, lol) muutama miespuolinen yritti tehdä
kovasti tuttavuutta aloittaen iskuyrityksensä suunnilleen tällä
lainilla: "Sä oot vissiin poliisi?"
Jostain
kumman syystä en lämmennyt ja suunnattiinkin vieraitten miesten
asuntojen sijaan mäkkärin kautta kaverin kaverin poikaystävän
kämpille nukkumaan pariksi tunniksi. Onneksi meillä oli tämä
yöpaikka, nimittäin oltaisiin muuten luultavasti kuoltu.
Tarina
jatkuukin seuraavaksi perjantain tapahtumilla, mutta niistä kerron
toisessa postauksessa, koska tämä on jo aikamoisen
monsteripituinen.
LES ABIS,
NON AMIS !
Kuvia/videoita on pöllitty saatu Elinalta ja Jenniltä.