Jeeeeesh, me likey!

Dear Friday, can you come a bit faster?

"I'm taking a vacation, I'll see you at the station."

Juu'u. Viikonloppuna ei sitten tullut kehitettyä lääkettä AIDS:iin tai mitään muutakaan kovin järkevää tehtyä.

Perjantaina onnistuin työvuoroni viimeisten 15 minuutin aikana telomaan käteni litistämällä sen roskakorin ja pöydän levyn väliin. Eikä se ollut mikään pikkuinen tälli. Pöytä nimittäin kaatui siihen päälle ja E:n mukaan se pöydän kansi kimmahti kädestäni vielä ylöspäin. Aluksi ei sormet oikein meinanneet taittua ja kämmen uhkasi alkaa turpoamaan palloksi, mutta jääkylmä vesi pelasti pahemmalta ja lopulta sain vain hienon mustelman kämmeneni sisäpuolelle.

Kotimatkalla heilautin tavalliseen tapaani bussikorttia lähestyvälle bussille ja samalla hetkellä bussikuski törmäsi liikennemerkkiin. Se oli hassua. :D Perjantai päivääni ei sitten kuulunutkaan muuta kuin Prismassa ruokaostoksilla käynti sekä yläkerran naapureiden bileiden kuunteleminen. Hurjaa.

Lauantaina päätin hiukan ryhdistäytyä ja lähdin käymään keskustassa. En tainnut mitään sen kummempaa lähteä edes ostamaan, mutta lopulta löysin H&M: aleista alusvaatteita. (Nyt voi taas kaikki ällöt creepyt vedellä hurjia kuvitelmia siitä millaisia alusvaatteita käytän. Tosin jännempää kai se olisi jos en niitä käyttäisi..) Kiersin tosiaan ainoastaan keskustan kolme eri H&M:ää kunnes totesin, että eiköhän tässä oo nyt tullut ihan tarpeeksi vietettyä aikaa ihmisten ilmoilla ja voin taas palata kotiin.

Viime hetken mielijohteesta kävin vielä ostamassa Arnoldsista kaksi donitsia "karkkipäivän karkeiksi". Karkkilakko on muuten sujunut hyvin, eikä mulla yllättäen ole edes haluttanut karkkia kuin tosi harvoin. Hiukan saatoin kuitenkin masentua kun tajusin kuinka monta päivää tammikuuta on vielä jäljellä.

Elielinaukiolla meinasin saada sydärin kun ihan rauhassa kuulokkeet päässä kävelin kohti junaa ja yllättäen joku törmäsi minuun niin kovalla vauhdilla, että meinasin lentää nurin. Seuraavaksi olinkin jonkun miehen syleilyssä. Kuulin ainoastaan huonolla suomella soperretut anteeksipyynnöt, kunnes tämä tohvelisankari jatkoi matkaansa juosten bussiin. Epäluuloisena ihmisenä tarkistin tottakai heti, että puhelin, lompakko jne. on vielä tallessa.

Koska minulla on nyt tuon karkkilakon lisäksi menossa ns. "uusi terveellisempi elämä"-vaihe päätin sen kunniaksi aloittaa lauantaina tekemään joka toinen päivä erästä vatsa- ja selkälihaksille tarkoitettua treeniohjelmaa. Tällä samalla ohjelmalla hankin pari kesää sitten ihan kunnon pyykkilaudan (alun). Tosin tuona kesänä en tehnytkään muuta kuin kävin töissä, juoksin kuin hullu, treenasin lihaksia sekä söin tosi vähän. Kavereita en nähnyt juuri ollenkaan, ainoastaan tekstailin päivät pitkät Jennin kanssa.

Tosiaan olen nyt tehnyt kahtena päivänä tuon treeniohjelman ja joka paikkaan sattuu. Jopa niihin lihaksiin joita tuossa ei juuri edes treenata. Näin käy kun antaa itsensä mennä rapakuntoon. Suunta on kuitenkin ylöspäin ja toivon, että tämä innostus treenaamiseen säilyy. Toivoisin vaan niin kovasti, että pyörätiet sulaisivat, jotta tuolla voisi käydä juoksemassa ilman, että täytyy koko ajan pelätä liukastuvansa ja halkaisevansa kallonsa.

Sunnuntaina löhöilin pitkälle päivää jumpsuitissa ja katsoin Koston 2. kauden jaksoja (yritän löytää uutta katsottavaa kun Dexterit loppu. Onneksi mulla on Serranoja vielä pari kautta jäljellä.). Lopulta ryhdistäydyin ja vedin lenkkikamat päälle ja lähdin uhmaamaan Haagan liukkaita katuja. Ulkona kohtasin kuitenkin yllättävän kylmän viiman ja koska olin tottakai unohtanut peittää korvani luovutin jo Lassilassa ja hipsin korvat punaisina S-Markettiin. (Niille jotka eivät Helsingin kaupunginosia pahemmin tunne, niin Lassila on siis  Pohjois-Haagan viereinen kaupunginosa.)

S-Marketissa tein hiukan ruokaostoksia samalla huomaamattomasti haistellen tuoksahdanko hikiselle ja tukehdutanko näin ollen muut asiakkaat. Itse en ihan tappavaan löyhkää huomannut (jotain hyötyä siitä viimastakin), joten tein ruokaostokset ihan rauhassa. Sporttisen näköisenä en tietenkään voinut mitään herkkumättöjä ostella, joten keräilin koriini tyytyväisenä tonnikalaa, luomu omppuja sekä kalsium(?)mehua.

Kotona illan ohjelmaani kuului ruuan loihtiminen sekä viikkosiivouksen teko. Ruuaksi tein ensimmäistä kertaa täällä asuessani spagettia sekä jauhelihakastiketta raejuustolla. Ainiin, vinkkinä muuten kaikille köyhille tarjoushaukoille... K-marketeissa on nyt maanantaista keskiviikkoon hurjasti tuotteita eurolla. Muun muassa jauhelihaa (toivottavasti sitä löytyy vielä huomennakin..), laatikoita, erilaisia keittoja sekä perunoita!

Tänään sitten heräsin aamulla klo: 5.30 reippaana töihin. En muuten ymmärrä mistä johtuu, että nykyisin aamulla (kuuden aikaan) bussit on hirveän täynnä eikä niissä aina edes mahdu istumaan, kun ennen joulua niissä oli aina vain muutama ihminen. Joko ihmiset ovat siirtyneet käyttämään busseja oman auton sijaan tai sitten aamutöissä käyvien määrä on tuplaantunut yllättäen.

Työpäivä hujahti ohi ja suuntasinkin kotiin vaihtamaan työvaatteet ihmisten ilmoille sopiviin. Kotona minua odotti uutuuttaan kiiltelevä pankki-/luottokortti. Täytyy myöntää, että se näyttää hiukan pätevämmältä kuin viimeisiään vetelevä Electronini. Yllätyin muuten ihan pikkuisen kun pankki päätti myöntää mulle luottokortin. No tämä helpottaa nyt ainakin nettiostosten tekoa, koska turhan useat sivut ei hyväksy Electronia maksuvälineeksi.

Kotona kävin tosiaan vain pyörähtämässä, koska olin sopinut treffaavani Ninnua kaupungilla. Heti ensimmäiseksi suunnattiin tottakai syömään. Päädyttiin Kampin alakerrassa sijaitsevaan I ♥ FOOD-ravintolaan, jossa mutustettiin pihvejämme eksoottista musiikkia kuunnellen sekä keskustellen suomalaisten geeniperimästä... Totesinkin, että jos joku kuuntelee meitä nyt niin saatetaan vaikuttaa ihan järkeviltä. 

Syömisen jälkeen Ninnu päätti toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa huulikorusta, joten minä lähdin mukaan henkiseksi tueksi. Henkistä tukea tarvittiinkin, nimittäin sen verran kovaa Ninnu kättäni puristi neulan lävistäessä tämän leuan. Hengissä kuitenkin selvittiin ja palkinnoksi tästä mentiin ostamaan frozen yogurtit. (Jenni, mun yogurtissa oli kiiviä ja valkosuklaata, MUTTA vain pari palasta.)

Pyörittiin vielä aikamme Kampissa kunnes molemmilla tuli kiire katsomaan Salkkareita. Tosi ystävyyttä. ♥ Ninnu kuitenkin lupasi tulla moikkaamaan mua vielä töihin joku päivä. 

Nyt lähden tekemään itselleni iltapalaa ja katsomaan sitten Iholla-sarjan uutta kautta. Jeeee. Huomenna reippaasti töihin!

Sori, en ole taaskaan jaksanut kuvailla itse mitään, joten saatte nauttia näistä weheartit-kuvista.


Photos: weheartit.com

Weekend has come, jeijeijei.

Äää, en enää osaa vain olla monta päivää tekemättä mitään. Nytkin yritän keksiä hirveästi jotain jännää tekemistä viikonlopulle, mutta luultavasti istuskelen sisällä ja tuijotan varpaitani pohtien, että jotain täytyisi tehdä. Onneksi huomenna on sentään pyykkivuoro. 

Nyt muistui mieleeni eräs 8. luokan lempparibiisini. Tuo amispoppi vaihe oli varmaan rankkaa mun vanhemmille. Pahoitteluni.

Über mielenkiintoinen viikkoni kuvina.

Valmistautukaa tajunnan räjäyttävään toimintaan!

Viime viikon torstaina oli mun koko viikon ainoa vapaapäivä ja join glögiä uudesta hienosta Iittalan mukistani. Jos oikein pinnistelen ja yritän muistella mitä muuta tein, niin mieleeni muistuu, että mulla taisi olla suuria ja hienoja suunnitelmia kaupungille menosta, mutta sinne en koskaan kyllä päässyt. Torstai taisikin olla pyykkipäivä. Ehkä.

Perjantaina yritin nukkua pitkään, jotta jaksaisin olla illan töissä. Äänekäs posteljooni sekä työmaakoneet kuitenkin olivat toista mieltä, joten taisin jopa herätä yhdeksän-kymmenen aikoihin. Hurjaa! Töissä keskitin runsaat energiani niinkin jännittävään asiaan kuin kirjoitusvirheen bongaamiseen mainoksesta.

Lauantai aamuna heräsin sellaiseen mullistukseen ettei tosikaan..... Aurinko paistoi! Siitä piti tottakai heti ottaa todisteeksi kuva, koska eihän sellaista ihmettä muuten kukaan uskoisi. 

Hyvin pian tilanne oli kuitenkin jo tämä. Sinne se laskee yksinäisten vuorten taa.. Tai sitten Pasilan. Your choice. Auringosta puheen ollen oon täällä jo ihan fiiliksissä siitä, että "pian" on kesä. En malta odottaasitä kun aurinko paistaa lämpimästi ja puut ja kaikki muukin on vihreää. Silloin täytyy suunnata Espalle syömään jätskiä ja ottamaan arskaa. 

Illan vietin sitten taas töissä ja seuranani oli tämä komistus!

Töiden jälkeen poikkesin vielä lähi Alepassa, joka meni sunnuntaina remonttiin, joten siellä oli kunnon loppuunmyynti ja kaikki tuotteet oli -50-70% alennuksessa. Me likey! Kuvassa olevien lisäksi ostin vielä muun muassa mausteita ja kalaöljykapseleita. Kovin oli tyhjät hyllyt jo tuossa vaiheessa iltaa.

Sunnuntailta eikä maanantailta ole kuvan kuvaa, joten voidaan siis olettaa, että olen käynyt töissä ja tuijottanut Dexteriä kaiken vapaa-aikani. Tiistaina mulla oli sitten kauan kaivattu vapaapäivä. Olisin varmaankin nukkunut koko päivän, jos muut velvollisuudet eivät olisi kutsuneet. Lähdin siis reippaasti käymään postissa ja Prismassa täyttämässä kaappejani. Lähdin hakemaan Prismasta kahta asiaa: Oltermannia ja nuudeleita. Arvatkaa muistinko molemmat... Tänään sitten korjasin tilanteen ja noudin kaappiini myös nuudeleita.

Törmäsin Jenniin bussipysäkillä Prismasta kotiin, joten näin kasvatin sosiaalisia menojani tällä viikolla sata prosenttia. Toki minä töissä puhun ja paljon, mutta ei sitä oikein lasketa, koska tuskin puhuisin mitään jos ei olisi pakko. Ansaitsen selkeästi vuoden paras asiakaspalvelija-palkinnon.

Jenniin törmääminen kuitenkin muistutti minua siitä, että Pekka (Rinne) täytyy saada seinälle. Niinpä lähdin iltapäivällä vielä kaupungille etsimään taulun kehyksiä sekä tyynyjä. Yleensä kun jotain lähtee etsimään niin mitään ei silloin löydä, mutta nyt hiukan yllättäen löysin sekä kehykset, että tyynyt Kodin1:sen alesta. Jee.

Eilen aloitin aamuvuoro-viikkoni töissä ja en tiedä mikä energiapiikki minuun iski, mutta tein koko kahdeksan tuntisen vuoroni ajan töitä (muutakin kuin asiakkaiden palvelua) tauotta. Tämä energiapiikki jatkui vielä kotonakin, joten päätin leipoa korvapuusteja. Minä olen tunnetusti maailman surkein leipuri eli aina jokin menee pieleen. Nyt kuitenkin onnistuin taikomaan (melkein) korvapuusteiksi tunnistettavia yksilöitä, jotka maistuivatkin ihan hyviltä. En edes lannistunut siitä, kun huomasin etten omista kaulinta vaan kekseliäästi loin kaulimen tyhjästä pullosta.

Kutsuin Jennin koemaistamaan pulliani ja oletan, että se on vielä hengissä. Tosin sitä ei oo kyllä näkynyt facebookissa vähään aikaan.. Hmmm. Anyways. Jenni sai loistavan idean, että se haluaa pelata pleikkarilla, joten päädyttiin pelaamaan Buzz-tietovisailua. Lopussa sain lohduttaa mököttävää Jenni 5-veetä, jonka mielestä koko peli oli ihan tyhmä. Ei siis tarvitse kertoa kumpi voitti.

Tänään olin taas töissä. Ylläripylläri. Sain yhdeltä mieheltä tällaisen kupongin, jolla pitäisi saada ilmaista kaljaa.. Täytyy siis suunnata Kallioon joku kaunis päivä.

Meillä kävi tänään myös mukava lehtipisteen edustaja, joka toi muutaman lehden meille luettavaksi. Minä tietenkin varastin äkkiä parhaat päältä. Geo-lehti saa toimia kimmokkeena mantsan pääsykokeisiin lukemiselle (tai sitten se tappaa viimeisetkin motivaation rippeet), kun taas Pro Hockey on sitä kevyttä iltalukemista.

Töiden jälkeen loihdin voileipägrillilläni itselleni gourmet-aterian! Juusto-tonnikala toast, voilá!

Kävin myös Prismassa ja kasvatin hurjaa ravintolisä-kokoelmaani. Kuten kaikki jo varmasti tietää olen ollut viime aikoina hirvittävän väsynyt koko ajan ja muutenkin voinut huonosti. Esimerkiksi yhtenä päivänä töissä sain ensin ihan tajuttoman päänsäryn, joka ei hellittänyt millään, seuraavaksi olinkin takahuoneessa pidättelemässä oksennusta. Kotona mittasin kuumeen, joka näytti minulle alilämpöä (eikä mulla edes ole enää flunssaa) sekä silloin vielä katosi ruokahalukin ja vatsaan sattui. En tiedä mistä nuo oudot oireet johtuivat, tosin migreeni tuntuisi kaikista loogisimmalta, mutta en tiedä kun en ole koskaan ennen migreenikohtausta saanut. Lisäksi mun iho on tosi herkkänä ja olen jotenkin mystisesti laihtunut 1,5kg parissa viikossa ilman sen kummempaa syytä.

Olen nyt siis pyrkinyt nukkumaan enemmän, syömään paremmin sekä onhan mulla tässä tämä karkkilakkokin  menossa. Lisäksi vetäisen päivittäin pillerin jos toisenkin jokaisesta noista purkeista. Toivottavasti kuun lopussa suunta on siis jo parempaan päin.

Tänään myös ryhdistäydyin hiukan ja kävin vihdoinkin palauttamassa kirjastoon kirjat, jotka lainasin varmaankin syyskuussa, mutta laiskuuttani aina vain uusin lainat. Tilalle piti sitten tietenkin lainata jotakin muuta. Maailma ilman meitä on taas yksi kirja, jolla yritän motivoida itseäni hakemaan kouluun ensi keväänä. Puolalainen kuurupiilo oli joku trilleri, jossa hahmot seikkailee muun muassa Poznanissa, joten en voinut jättää sitä hyllyyn. Kaikki peliin taas on David Nichollsin (eli One dayn kirjoittajan) uusi kirja, jonka oon jo pitkään halunnut lukea. 

Siinäpä se. Nyt aion syödä jotakin, katsoa pari viimeistä Dexterin jaksoa ja mennä nukkumaan, jotta jaksan vielä yhden työpäivän ennen viikonloppuvapaata! Adios.

Eeen jaksa mennä töihin.

Minusta tuntuu, että kärsin kroonisesta väsymyksestä. Huomenna on vihdoinkin vapaapäivä ja mun pitäisi olla hyvin tuottelias, mutta nyt väsyttää niin paljon, että taidan vain maata koomassa koko päivän.

Kun blogin kirjoittaja on näin väsynyt, niin silloin blogikin on koomassa. Palaillaan.

"Tonight's the night."

Ja niin sanoi Dexter ensimmäisen kauden ensimmäisessä jaksossa. Oon kohta katsonut 5. kauden loppuun ja oon yhä täysin koukussa. Nyt harmittaa, että ajattelin jo pari vuotta sitten, että pitäisi alkaa katsomaan Dexteriä, mutta sain vasta tänä talvena aikaiseksi tehtyä sen. What a waste of time.

Mutta asiaan. En suinkaan ajatellut koko postauksen ajan vouhottaa "jostakin tv-sarjasta", vaan ajattelin kertoa minun uudesta vuodesta. Kuvituksena instagram-kuviani. Järkkäriin en ole koskenut pitkään aikaan.

Tosiaan matkustettiin Elinan kanssa yöjunalla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Oulusta Helsinkiin. Elina olisi heti halunnut alkaa nukkumaan, mutta minä puhua pälätin puolen vuoden erossa olon jälkeen luultavasti kaikki mieltäni painavat asiat. Analysoitiin muun muassa ystävyyssuhteita sekä miesten käyttäytymistä, niitä perusjuttuja siis.

Lopulta päästin Elinan yöunille puolen yön aikaan ja itse aloin kirjoittamaan teille vuosi-postausta. Meidän junan piti olla perillä Helsingissä vähän ennen seitsemään, mutta lopulta oltiin 45 minuuttia myöhässä. Jäätiin pois Pasilassa ja ehdittiin juuri ja juuri saapuvaan M-junaan, seuraavaa olisi saanut odotella puoli tuntia. Meillä oli ihan älyttömästi tavaraa mukana (minun tavaroitani), joten ei ollut mikään mukava yllätys huomata, että kaikki kadut olivat peilikirkasta jäätä, eikä hiekoitusta näkynyt missään.

En edes halua tietää kuinka pitkään meillä meni raahata kaikki tavarat P-Haagan asemalta tänne mun kotiin. Liikuttiin niin hitaasti, että luultavasti jopa rollaattorimummot olisivat meidät ohittaneet. Lopulta päästiin hiestä märkäni perille ja katsottiin vähän aikaa piirrettyjä henkemme tasaamiseksi, kunnes lähdettiin herättämään Elmo ja Jenni. Herättäminen hiukan epäonnistui ja lopulta nukuin pari tuntia Elmon kainalossa.

Päivä kuluikin sitten shoppaillen Itiksessä (ostin hurjat kaksi reseptikirjaa), ruokaa kokkaillessa, teetä juodessa, välejä selvitellessä sekä leffaa katsoessa (tai muut katsoivat, minä päivitin blogia).

Seuraavana päivänä hipsin aamulla kotiin suihkuun sekä valmistautumaan tulevaan työpäivään. Palatessani tytöt olivat vasta nousseet sängystä, joten ei ehditty käymään kaupassa ennen kuin minun piti lähteä. Tämä vastuullinen tehtävä jäikin sitten tyttöjen harteille... Asiasta lisää myöhemmin.

Töihin meneminen pitkästä aikaa oli yllättävän kivaa. Vakkariasiakkaat juttelivat mukavia ja ihmiset toivottelivat kovasti hyviä uusia vuosia. Päivän paras yllätys oli kuitenkin kun paikalle ilmaantui komea vartija ilmoittaen olevansa meillä vartiossa viimeiset viisi tuntia. Mullehan kelpasi! Eipä tarvinnut pelätä hörhöjä ja plussana sain silmäruokaa.

Olin kuten yleensäkin tuppisuu ensimmäiset neljä tuntia, mutta viimeisen tunnin aikana sain vihdoinkin avattua sanaisen arkkuni ja puhua pälätin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Lopulta onnistuin käyttämään jonkin sortin käänteistä pykologiaa ja sain Herra Vartijalta kyydin kotiin. Olisi sitä huonomminkin vuoden viimeisiä tunteja voinut viettää.

Ilta jatkui tyttöjen seurassa Jennin luona syöden maittavaa illallista: Minipitsoja ja tortilloja. Tosin tytöt olivat unohtaneet ostaa kaupasta tonnikalaa sekä sitruunoita, joten tortillaani tonnikalat toin kotoa ja tequila huuhdottiin sitruunoiden sijaan alas mehulla. Kannattaa kokeilla!

Ilmeisesti tarkoituksemme oli olla jossakin päin keskustaa vuoden vaihtuessa, mutta kummasti seisottiin Jennin eteisessä vielä kellon lyödessä 12. Suunnattiin kuitenkin bussipysäkille polttaen samalla sädetikkuja ja kuunnellen rakettien jytinää. Tosin Jenni epäili, että ne ei ole raketteja, vaan venäläisten yllätyshyökkäys.

Päästiin lopulta bussilla keskustaan ja käytiin pyörähtämässä Onnelan megalomaanisen pitkässä jonossa vain todetaksemme, että ollaan siinä jonossa vielä hyvin pitkään, eikä sisälläkään luultavasti tule olemaan mitään mahdollisuuksia päästä baaritiskille kostuttamaan kurkkua.

Niinpä luovutettiin suosiolla ja lähdettiin takaisin Pohjois-Haagaan, jossa yritettiin käydä juomassa shotit läheisessä räkälässä. Siellä oli kuitenkin jo tullut valomerkki, joten jäätiin ilman shotteja. Siirryttiin siis mun luokse, missä kyllä yritettiin juoda, mutta kellekään ei enää oikein maistunut. Niinpä lähdettiin lopulta Jennin luokse nukkumaan.

Seuraavana päivänä olin onnellinen siitä, että juomiset olivat jääneet vähälle, joten krapulasta ei ollut tietoakaan. Edessä oli kuitenkin hyvin pitkä työpäivä ja lyhyiden yöunien jälkeen se tuntui vielä normaalia pidemmältä. Enkä muuten oo koskaan nähnyt niin paljon krapulaisia ihmisiä kuin sinä päivänä! Oli perin huvittavaa kun ihmiset ostivat lisää kaljaa tai vaihtoehtoisesti limsaa kädet täristen ja naama näkkärillä.

Kohtasin myös perin ihanan iskuyrityksen humalaiselta nuorelta mieheltä, joka oli kuulemma "katsellut sitä Huopalahden-aseman läheistä myyjää jo aiemmin". Minut tästä epämukavasta tilanteesta kuitenkin pelasti taas kerran yksi prinssi-vartija. Minun käsitykseni valkoisella ratsulla ratsastavasta prinssistä on päivittynyt 2000-luvulle! Myös tytöt kävivät sanomassa heipat ja sovittiin, että skypetellään taas.

Eilen oli taas töitä ja oltiin E:n kanssa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan samana päivänä töissä, joten kuulumisten vaihtaminen oli paikallaan. Mun karkkilakkokin on nyt alkanut, joten nälkäisenä tuolla työpaikalla kaikkien herkkujen keskellä oleminen on tuskaa. Muuten työpäivä meni hitaasti, eikä kotiin tyhjälle jääkaapille palaaminen houkuttanut yhtään. Niinpä menin työpäivän jälkeen käymään Alepassa, minkä huomasin menevän sunnuntaina remontin takia pariksi viikoksi kokonaan kiinni.

Tämä taas tarkoitti sitä, että kaikki helposti pilaantuvat tuotteet olivat -30% alessa. Minä köyhänä ihmisenä melkein hihkuin innosta kerätessäni syliini kaikkea aina glögistä ristikkoperunoihin. Tänään mun piti vielä käydä uusintakierroksella ostamassa pari pakastepitsaa, mausteita sekä patonkeja.

Tänään mulla oli tosiaan vapaapäivä ja olin päättänyt, että nukun niin pitkään kuin nukuttaa, jotta saan kaikki lomalla kertyneet univelat kuitattua. Lopulta heräsin vasta varttia vaille kolme herätyskellooni, joka ilmoitti pyykkivuoroni alkavan. Pyykkituvassa törmäsin naapuriini, jolla oli ongelmia pesukoneen kanssa. Pesukoneen luukku ei millään suostunut avautumaan ja hetki siinä molemmat sitä pähkäiltiin, kunnes onnistuin lopulta kahta nappia painamalla saamaan sen auki ja pääsin itse pyykkäämään.

Pyykkäämisen lisäksi päiväni on kulunut tiskatessa, imuroidessa, kokatessa sekä tv-sarjojen parissa. Joku voisi sanoa, että vapaapäiväni on mennyt ihan hukkaan, mutta nyt olen taas rentoutunut ja jaksan käydä töissä reippaana. Tarkoitukseni oli myös käydä kaupungilla, mutta en jaksanut, joten se saa jäädä ensi viikkoon. Kotona on kivempaa löhöillä. ♥