Omnomnom, ruokaa.

Hupsista. Tuli taas ihan yllättäen muutaman päivän blogitauko. Päivät vaan sujahtaa ohitse ja pääsykokeetkin on jo kuukauden päästä ohitse. A-P-U-A.

Viime päivinä ei ole tapahtunut mitään mullistavaa eli voin suoraan hypätä selostamaan eilisen päivän tapahtumia.

Eilen oli tosiaan koko viikon ainoa vapaapäivä. Joskus ennen muinoin se tarkoitti sitä, että saan nukkua pitkään ja voin löhöillä yöpuvussa iltapäivään asti. Nykyisin se tarkoittaa sitä, että täytyy hoitaa kaikenlaisia juttuja, joita ei muulloin ehdi tehdä.

Aamulla siis reippaasti ylös yhdeksältä puoli kymmeneltä ja siitä suoraan lenkille. Oon käynyt viimeksi lenkillä varmaan joku kuukausi sitten, joten on sanomattakin selvää, että oon rapakunnossa. Ensin mulla oli suuri ongelma, että voinko lähteä juoksemaan pelkkä paita päällä vai pitääkö mun laittaa myös takki. Onneksi päädyin ensimmäiseen ratkaisuun, nimittäin jo tuolloin kymmenen aikaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja siellä oli kuuma!

Mun juoksulenkki ei kyllä ollut mikään mullistavan pitkä. Juoksin läheiseen urheilupuistoon vain todetakseni, että en uskalla lähteä ilman puhelinta seikkailemaan metsäpoluille. Maybe next time.

Kun lopulta raahauduin portaat ylös tänne 7. kerrokseen tuntui, että voisin kuolla siihen paikkaan. Noh, onneksi tästä on vain suunta ylöspäin. Siis sen kunnon kannalta.

Huiman urheilusuoritukseni jälkeen opiskelin aluetutkimus-kirjaa pari tuntia kunnes sain kutsun lähteä makutuomariksi aurinkolasi- ja kenkäostoksille. Siinä muutuin pikaisesti 15 minuutissa jotenkin ihmisen näköiseksi ja sitten suunnattiinkin Selloon. Aurinkolasit ja kengät löytyivät, joten kai minä olin ihan ookoo makutuomari. Lähinnä kyllä keskityin kuolaamaan valkoisten conssien perään. Pakko saada!

Tämän reissun jälkeen ehdin vain pikaisesti käydä kotona noutamassa käsilaukkuni ja sitten heti juoksien bussipysäkille. Olin pyytänyt Jennin mukaani Ikeaan ostamaan uuden tyynyn sen edellisen tilalle. Oltiin tottakai menossa sinne juuri pahimpaan ruuhka-aikaan eli kun lopulta saavuttiin Espoon Ikean pihalle totesin, että tässä samassa ajassa oltaisiin ehditty ajaa jo Ranualta Rovaniemelle. Mannerheimintie ruuhka-aikana. </3

Mentiin Ikeaan mun takia, mutta lopulta kun poistuttiin sieltä oli Jennillä enemmän tavaraa kuin minulla. Itse ostin pelkästään sen uuden tyynyn sekä tuoksukynttilöitä. (Niitä ei voi koskaan olla liikaa..) Tämän rankan shoppailu-urakan jälkeen palkitsin itseni hodarilla, kanelipullalla ja kaakaolla. Omnom.

Ikeasta suuntasin suoraan meidän rakkaaseen Kantsun prismaan. Ainoa syy miksi sinne menin oli se, että mulla on himottanut jo useamman päivän HK:n sinistä lenkkiä, eikä sitä löytynyt meidän Alepasta kun kerran nälkäisenä työpäivän jälkeen sitä menin hakemaan. (Ninnun mielestä oon hirveä possu kun haaveilen jostakin lenkkimakkarasta..)

Mutta ihan oikeasti, HK:n sininen on parasta! Tuskin kovin moni lihansyöjä on eri mieltä... Toinen asia mitä rakastan maasta taivaaseen on Oltermanni! Kesällä reilaamassa varmistelin ennen kotiinpaluuta, että onhan meillä varmasti kotona Oltermannia.

Koska pelkän lenkkimakkaran ostaminen olisi ollut niin "tajuttoman noloa" keräsin ostoskoriini pari muutakin juttua. Ensinnäkin ostin simaa ja nyt olen kyllä aika pöyristynyt, että multa ei kysytty henkkareita, vaikka siltä 38-vuotiaalta naiselta kysyttiin! Olin oikein kiltisti ottanut ajokortin jo käteen valmiiksi, mutta ei väkisin. Nyt voin humaltua juomalla puolitoista litraa simaa! Toiseksi ostin tuollaisen pellava + mustikka jutun, mitä söin silloin pari vuotta sitten kesällä kun olin vielä nuori ja nätti tosi urheilija. Tuota kun sekoittaa maustamattomaan jugurttiin niin omnomnom. Kerrankin jotain hyvää ja terveellistä.

Ilta kuluikin sitten pitkälti syömisen parissa. Ehdin maistella niin lenkkimakkaraani kuin syödä vielä täytetyn patongin. Puhuin myös pitkästä aikaa kunnolla äiskän kanssa puhelimessa. Meidän puhelut noudattaa yleensä melko samaa kaavaa: Ensin yhteys pätkii, sitten kerron asiani, sitten hiukan kiistellään asiasta, sitten päädytään kompromissiin, sitten jutellaan puoli tuntia kaikesta randomista. Äidit on parhaita! Ja isit! Nim. puhuin tänään puhelimessa myös iskän kanssa.

Lisäksi iltaani kuului keskustelu uuden tuttavani kanssa siitä, että ollaanko kavereita vai enemmän. Tähän ja minun "miehiini" (ihan kuin niitä olisi joku haaremi odottamassa) liittyen Ninnu esittikin toissapäivänä erittäin hyvän kysymyksen: "Vaikka sä ootkin tosi nätti ja kaikkea, niin silti miksi ne kaikki ihastuu suhun?"

Siinä on hyvä kysymys. Nimittäin en kyllä ketään ole yrittänyt hurmata, lähinnä olen yrittänyt karkottaa. Minun vinkkini siis on, että olkaa oikein hankalia juntturoita, niin miehet tykkää. Tai sitten nuo minun tapaamani miehet ovat vain outolintuja. Veikkaan jälkimmäistä.

Yritin vielä opiskella illalla, mutta tuo vasemmalla oleva lehti vei kummasti voiton mantsan kirjasta. Iik, enää viikko MM-kisoihin! JEEJEE!