Seksikäs poliisi, jolla oli punaista huulipunaa. Part. 1

Olen elossa !

Nyt aion palata takaisin elävien kirjoihin, millä tarkoitan siis blogin pariin. Kiire ja laiskuus ovat vieneet voiton viime päivinä, joten nyt on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja kertoa teille hiukan viime viikosta. 

Tosiaan torstaina oli se BIG DAY elikkäs penkkarit. Keskiviikko kului ensin kavereiden kanssa lounastaessa, sitten kaupoissa kierrellessä (tarkoittaen siis molempia ruokakauppoja, alkoa ja halpahallia..) ja lopuksi koululla penkkarikoristeluja tekemässä. Meidän teema oli tosiaan hyvin perinteisesti vankila/rikollisuus/poliisit. 

Oltiin kavereiden kanssa maalattu yli 10 metriä pitkä "tiiliseinä", johon sitten maalailtiin mm. hirsipuita. Lisäksi eräs taidokas ystäväni oli tehnyt kaksi upeaa "graffitia", jotka julistivat abien parhautta. Koristeiden joukosta löytyi myös rikospaikkanauhaa, joka varoitti astumisesta party zonelle. Tehtiinpä me myös upea rikospaikka, jonka mallina oli kaverini makaamassa lattialla.

Illalla vielä kotona tappelin penkkariasuni kanssa, jonka jälkeen menin kiltisti nukkumaan jo yhdentoista aikoihin, mutta arvatkaapa miten kävikään? - No hyvin perinteisesti. Ei nukuttanut ei yhtään. 

Aamulla heräsin aikaisin erittäin huonoon oloon ja päänsärkyyn. Burana naamaan ja takaisin sängynpohjalle itkemään elämän kurjuutta. Yli tunnin aikataulusta myöhässä aloin lopulta laittautumaan ja niinhän se sitten meni, että saavuttiin kaverin kanssa vartti myöhässä koululle. Tosin eipä tuo mitään haitannut, kun sieltä näytti muutenkin puuttuvat puolet porukasta ja koristeetkin olivat yön aikana tippuneet osittain lattialle. 

Aamun vastoinkäymisten jälkeen päästiin vihdoin asiaan elikkä heittelemään karkkia ja ajelemaan kuorma-autolla ympäri kylää pelästyttäen huudoillamme aamukävelyllä olleet mummoraiset. :)

Aluksi kaikilla olikin erittäin hauskaa, mutta siinä vaiheessa kun sormista alkoi katoamaan tunto hauskaa oli enää 75% ajasta. Yllättävän kylmä viima oli siis kyseessä, mutta ei ehkä sovi valittaa, kun viime vuonna abit joutuivat kärvistelemään yli 30 asteen pakkasessa. 

Mainitsinko muuten, että se kuorma-auto oli korkea?

Oli erittäin kiva korkkareilla kiikkua sellaisia huteria tikkaita pitkin sinne ja sitten hypätä alas sieltä. Ihmettelen kummasti etten murtanut jalkaani tai liukastunut ja lyönyt päätäni siihen lavaan niiden pellehyppyjen seurauksena mitä toteutin. 

Ajelun jälkeen palattiin lukiolle ja vedettiin ohjelmaa pikkuruisille ykkösille ja kakkosille. Jaettiin myös opettajille lahjoja mm. pinkit käsiraudat ja pamppu. Niillä varmasti löytyy niille käyttöä. ;)

Kaiken tämän hauskan jälkeen lähdettiin porukalla pizzalle ja nähtiin siinä matkalla poro. Tuossa poron näkemisessä ei nyt sinänsä mitään kovin kummoista ole,kun kerta Lapissa asutaan, mutta se oli outoa, että se tähän aikaan vuodesta jolkotteli keskellä kylää. Raukka oli vielä ihan yksin, niisk. 

Pizzeriassa yritin aloittaa hurjan juhlinnan Breezerillä, koska olin aiemmin täysin laiminlyönyt laukussani olevaa taskumattia. Kuitenkin huono oloni vain huononi ja kyselinkin jatkuvasti pöytätovereiltani eikö heitä palele. Lopussa musta tuntui, että teen kuolemaa ja haaveilin jo kovasti kotiin pääsystä ja lämpimästä saunasta.

Meidän pläänihän oli, että lähdetään tyttöjen kanssa linja-autolla Rovaniemelle (Onnelaan), koska ei saatu mistään kuskia itsellemme. Minulla oli siis muutama tunti aikaa kotona ennen linja-autoon hyppäämistä. 

Kotona menin suoraa päätä saunaan ja huono olo hellittikin hetkeksi. Tarkalleen ottaen siihen asti, että pääsin suihkuun. NYT HERKÄT LUKIJAT ÄLKÄÄ LUKEKO SEURAAVAA LAUSETTA. Suihkuun päästyäni vatsani ilmeisesti halusi tyhjentyä ja niin näin pizzan palasien valuvan viemäriin. :(

En kuitenkaan tästä lannistunut, vaan kävin kaverin kanssa kaupassa ja kotiin päästyäni päätin sitten vihdoin tarkistaa kuumeen. No oho, 38,1°C.

Tunnin päiväunet, 600 burana ja pinaattikeitto = Olin valmis lähtemään minihameessa linja-autoasemalle.

Meidän tuurillamme linja-auto olikin sitten tunnin myöhässä, joten odoteltiin siinä sitten syöden makkaraa ja jutellen mukavia kaverimme isän kanssa.

Lopulta päästiin matkaan ja oltiin varmasti Jennin kanssa herttainen näky linja-auton ensimmäisellä penkillä takkien alle kyyristyneinä yrittäen nukkua mitä ihmeellisimmissä ninja-asennoissa. (Niin tosiaan, Jennillä oli kuumetta myös.)

Rovaniemellä pidettiin eväsretki Prismassa ja oltiin evakossa kaverimme poikaystävän luona. Sieltä meitä tuli noutamaan "pierun ruskea pikkuauto", jolla sitten saavuttiin Onnelaan. 

Onnela oli täynnä erittäin juhlafiiliksellä olleita abeja, joka jostain kumman syystä itseäni sattui ärsyttämään. Vessassa käydessä olisi korvatulpat olleet hyödyllinen kapistus, nimittäin sen verran kovaa siellä raikui eri lukioiden kannatushuudot. 

Itse olin valitettavasti täysin selväpäinen koko illan, mitä nyt join kolme drinkkiä parin tunnin välein. Onneksi kavereillani oli hauskaa ja kyllä mullakin itseasiassa oli, muttei ihan niin hauskaa, kuin olisi ollut muutama promille enemmän humalassa. You know what I mean?

Valomerkin lähestyessä (yllättäen, lol) muutama miespuolinen yritti tehdä kovasti tuttavuutta aloittaen iskuyrityksensä suunnilleen tällä lainilla: "Sä oot vissiin poliisi?"

Jostain kumman syystä en lämmennyt ja suunnattiinkin vieraitten miesten asuntojen sijaan mäkkärin kautta kaverin kaverin poikaystävän kämpille nukkumaan pariksi tunniksi. Onneksi meillä oli tämä yöpaikka, nimittäin oltaisiin muuten luultavasti kuoltu. 

Tarina jatkuukin seuraavaksi perjantain tapahtumilla, mutta niistä kerron toisessa postauksessa, koska tämä on jo aikamoisen monsteripituinen.

LES ABIS, NON AMIS !

Kuvia/videoita on pöllitty saatu Elinalta ja Jenniltä.