InterRail - Paris

Viimeinen aamu Schmittenissä alkoi aikaisin, jotta ehtisimme takaisin Frankfurtiin ennen junan lähtöä. Frankfurtissa ehdittiin vain poiketa ostamassa juotavaa ennen kuin olikin jo aika hypätä junaan. Sanottiin Maijalle heipat ja niin matka jatkui taas. Meidän viereisillä paikoilla istuivat jotkut ihme porhot, joista yhdellä oli muun muassa american expressin kultakortti, joten yritettiin sitten mollata heitä koko matka samalla mussuttaen omia kotitekoisia eväsleipiämme.

Muuten matka sujui leppoisasti... Nähtiin lähinnä peltoja ja lampaita. Saatoimme ehkä myös torkahtaa hetkeksi.

Pariisissahan ei tosiaan ole yhtä päärautatieasemaa vaan sieltä löytyy muutama asema, jotka ovat sijoitettu eri puolille kaupunkia. Meidän onneksemme satuttiin saapumaan sellaiselle asemalle, josta löytyi turisti-info, joten käytiin sieltä pyytämässä karttoja, lista hostelleista sekä ostettiin kätevästi samalla kahden päivän metroliput. Tuolta lähdettiinkin sitten metrolla etsimään sopivaa yöpaikkaa eli käytännössä katsottiin kartasta jonkin hostellin sijainti ja mentiin sinne toivoen, että vapaita huoneita löytyy. Pariisi oli muuten ensimmäinen paikka, jossa ajeltiin metrolla ja suosittelen sitä kyllä kaikille, koska tuolla kaikki on niin kaukana toisistaan, ettei kävelemällä mihinkään meneminen oikein onnistu.

Löydettiin yllättävän nopeasti Anversista Woodstock-niminen hostelli, joka oli kyllä ylikallis (27e/henkilö) laatuunsa nähden. En kyllä suosittele tuota paikkaa meidän kaltaisillemme hienohelmoille. Hyvä juttu oli kuitenkin, että heiltä löytyi aamiainen sekä ilmainen netti. Tällaisessa rotankolossa vietimme yömme:

Nuo sängyt olivat todella ällöttävät ilman lakania, joten nukuttiin Ellun kanssa kahdestaan toisessa yläpedeistä silleen, että laitettiin toisen makuupussi lakanaksi ja toinen peitoksi. Koko yö saatiin muuten kuunnella jotakin ihmeellistä seinästä kuuluvaa ininää.

Ensimmäisenä päivänä meillä oli vain iltapäivä enää aikaa kierrellä Pariisissa, joten päätettiin tutkia vain lähialueet. Käytiin kiertelemässä Pigallella turistikrääsäkauppojen ja sex shoppejen keskellä. Bongattiin me myös se kuuluisa mylly.

Tuolta Pigallelta lähdettiin kapuamaan kohti Montmartea tavoitteenamme käydä katsomassa Sacré-Coeuria. Siinä matkalla kuitenkin törmättiin epäilyttävän näköisiin pyssyheeboihin ja käytiin syömässä italialaisessa ravintolassa.

kaikilla ei ollut hauskaa

joillakin taas oli liiankin hauskaa

Kuten ehkä kuvista huomaatte, niin kesken kaiken meidän haahuilua alkoi satamaan vettä ja ennen kuin ehdittiin Sacré-Coeurille, niin pieni kevyt sade oli jo muuttunut rankkasateeksi ja ukkoseksi. Päästiin onneksi tuota sadetta pakoon tuonne kirkkoon. Sacré-Coeur oli minun lempikirkkoni kaikista niistä kirkoista, joissa käytiin sisällä asti. Edes Notre Dame ei vetänyt sille vertoja.

Kun tuo sade vihdoin loppui lähdettiin kävelemään takaisin meidän hostellille, mutta matkalla jouduttiin käsikorujamyyjien ahdistelemiksi. Vihaan tuollaista tyrkyttämistä yli kaiken. Mitään ei kuitenkaan ostettu. Hostellille päästiin ruokakaupan kautta ja loppuilta vietettiinkin jutellen tuttujen kanssa facessa.

Seuraavana aamuna meidän täytyi lähteä etsimään uutta yöpaikkaa, koska tuo hostelli oli täyteen buukattu. Ehdittiin käydä rinkkojemme kanssa muutamassa paikassa, mutta vastaus oli aina vain sama: "Täyttä on." Lopulta päätettiin, että mennään ensimmäiseen paikkaan jossa on tilaa, maksoi mitä maksoi. Päädyttiin tämän nimiseen paikkaan:

Kannattaa katsoa tuo hotellin nimi tarkkaan, nimittäin älkää ikinä menkö sinne! Jos edellinen yöpaikka oli huono, niin tämä vei siitä voiton 6-0. Ensinnäkään kukaan henkilökunnasta ei puhunut sanaakaan englantia. (Kommunikoitiin piirtämällä kuvia ja Elinan ranskan taidoilla) Hotelli oli lisäksi todella pieni ja haisi pahalta. Portaat olivat kierossa. Meidän huone haisi siltä kuin siellä olisi pidetty ruumista pari viikkoa. Tapetit repsottivat seinästä, lattialla oli oksettava kokolattiamatto ja kylppärin "ovi" ei mennyt kokonaan kiinni. Tuolla oli niin sotkuisen oloista ettei uskallettu liikkua tuolla huoneessa ilman kenkiä ja suihkussakin käytiin sandaalit jalassa. Koko huoneen ja hotellin ainoa positiivinen juttu oli maisemat ikkunasta:

Hotellilla ei ymmärrettävistä syistä haluttu oleskella yhtään enempää kuin oli tarpeen, joten lähdettiin heti rinkkojen sinne jättämisen jälkeen kiertelemään Pariisin nähtävyyksiä. Ensimmäiseksi mentiin metrolla Riemukaarelle, josta jatkettiin matkaa Champs-Élysées:tä pitkin kohti Eiffeliä. 

Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty, joten jouduttiin lopulta käyttämään metroa, jotta perille löydettiin. Tuolla metromatkalla meidän viereen tuli aivan ihanat muusikkomiehet, jotka alkoivat soittaa soittimiaan samantien kun kyytiin hyppäsivät. Eiffel-tornin luona ei sitten pitkään jaksettu hengailla vaan todettiin syömisen olevan tärkein prioriteetti. Ensin piti kuitenkin teippailla maagisesti ilmestyneitä verta vuotavia haavoja jaloissani.

Mentiin metrolla Louvren lähelle ja haettiin lähimmästä boulangeriestä patongit ja ruokakaupasta juotavaa, jonka jälkeen mentiin piknikille Louvren edustalla sijaitsevalle nurmikolle. Syötiin myös meidän edellisenä päivänä jostakin super söpöstä herkkukaupasta ostamat macaronit. Ei kyllä olleet kenenkään meidän mielestä nuo macaronit mitään suurinta herkkua.

Käytiin myös Louvren edessä pyörimässä, mutta kaikkien meidän harmiksi meillä ei millään ollut aikaa käydä sisällä asti. Oltiin päätetty, että kierretään kaikki tärkeimmät nähtävyydet ja aikaa oli vain yksi päivä, joten kiirettä piti. Sen verran täytyy kuitenkin sanoa, että tykkäsin kaikista eniten tuon Louvren ympäristöstä: Siellä oli nättiä ja siistiä. 

Louvrelta jatkettiin matkaa kävellen Seinen rantaa pitkin Notre Damelle. Siellä otettiin muutama perinteinen turistikuva ja käytiin katsomassa sisällä nättejä ruusuikkunoita.

Tuolta lähdettiin etsimään metropysäkkiä, jotta voitaisiin mennä käymään rautatieasemalla tekemässä paikkavaraukset seuraavan päivän junaan. Lähdettiin heti aluksi kävelemään väärään suuntaan, joten meillä kesti varmaan lähemmäs puoli tuntia aikaa löytää lähin metropysäkki. Matkalla käveltiin kuitenkin kauniin lukkosillan ylitse. Yritettiin myös löytää katakombeja, mutta ei löydetty niiden sisäänkäyntiä mistään ja lopulta eräs mies kysyi meiltä tarvitaanko apua. Hänen vastauksensa oli kuitenkin se, että ollaan oikeassa paikassa, mutta niihin ei ilmeisestikään pääse. En tiedä oliko tuo mies oikeassa vai ei, mutta me luovutettiin ja lähdettiin rautatieasemalle tekemään paikkavaraukset seuraavan päivän junaan.

Lopulta kun päästiin rautatieasemalle oltiin ihan superväsyneitä ja jouduttiin jonottamaan ainakin puoli tuntia ennen kuin päästiin maailman rennoimmalla asenteellä työtään tekevän virkailijan tiskille. Hän muun muassa katosi kesken meidän palvelemisen ja kävi suukottelemassa työtovereitaan. Ei ihme, että jonot olivat pitkiä... No kuitenkin tuossa jonotellessa ehdittiin muuttaa meidän suunnitelmia siitä mihin mennään seuraavaksi: Oltiin alunperin päätetty mennä La Rochelleen, mutta sitten (en enää edes muista miksi) päätettiin kuitenkin mennä Bordeauxhin ja siitä jatkaa matkaa johonkin pieneen paikkaan Ranskan rannikolla. 

Siinä vaiheessa kun selvittiin pois tuolta rautatieasemalta oli jo sen verran myöhä, että lähdettiin ostamaan Montmarten turistikaupoista (jotka ovat muuten halvempia kuin keskustan vastaavat) tuliaisia. Ellu päätti iskeä Subway-sämpylän ja kävi flirttailemassa sille. Saatiin niistä kunnon pariskuntakuva. 

Shoppailujen jälkeen lähdettiin takaisin Eiffel-tornin luokse ja käytiin ostamassa iltapala lähimmästä kaupasta ja istuuduttiin syömään Eiffel-tornin läheisyyteen. Tuo hetki oli päivän paras hetki, koska saatiin vihdoinkin rauhoittua ja oleskella rauhassa ilman, että piti koko ajan kiiruhtaa paikasta toiseen.

Oltaisiin haluttu käydä Eiffel-tornissa, mutta sinne oli ihan järkyttävän pitkät jonot, joten päätettiin ettei se ole kaiken sen jonottamisen arvoista. Sitten kun mennään kaikki meidän aviomiesten kanssa Pariisiin voidaan sinne jonotella rakkaiden miestemme kainaloissa. Haluttiin kuitenkin nähdä valoshow, joten hengailtiin puiston penkillä ja odoteltiin valoshown alkua. Valoshow nähtiin ja pian sen jälkeen lähdettiin meidän ihanaan hotelliin nukkumaan.

Yhteenvedon Pariisista olen kirjoittanut muistiinpanoihini näin: "Tosi kauniita rakennuksia, mutta liian turistirysä ja todella likainen. Etenkin metro haisi pahalle ja oli muutenkin epämiellyttävä. Paljon maahanmuuttajia."

Kaikki ihmiset aina hehkuttaa Pariisin taianomaisuutta, mutta minulle se oli pienoinen pettymys. Ehdottomasti likaisin kaupunki, jossa olen koskaan käynyt ja tuntui, että aina piti lisätä käsidesiä, jos johonkin erehtyi koskemaan. Toki nuo kalliit nähtävyyksien läheiset alueet oli siistejä ja kauniita, mutta se perus-Pariisi ei minun silmääni erityisesti miellyttänyt.