InterRail - Berlin

Pahoitteluni tästä erittäin hitaasta postaustahdistani! Kaikki on täysin omaa saamattomuuttani ja pyrin parantamaan tapani. Aamen.

Tosiaan meidän viimeinen aamu Poznańissa alkoi aikaisen herätyksen ja kipeän niskan kanssa. Meidän siskonpeti tanssijapojun ja B:n kaverin vuodesohvalla ei oikein ollut mikään mukavin peti. Ennen kuin tanssijapoju tuli noutamaan meitä rautatieasemalle annettiin tälle heidän kaverilleen kiitokseksi yösijasta suomalainen vodka-lasi. Rautatieasemalla annettiin tanssijapojulle myös tällainen lasi sekä suomalaista karkkia hänelle ja B:lle.

Tunnelma oli todella surkea jo saapuessamme rautatieasemalle ja todella masentavaksi se muuttui siinä vaiheessa kun tytöt päättivät "lähteä ottamaan valokuvia". Eli toisinsanoen minulle ja tanssijapojulle haluttiin antaa hiukan omaa rauhaa. Vaikka oltiinkin molemmat kuin maamme myyneitä pystyttiin vielä sen verran vitsailemaan, että aina me vain joudutaan toisemme hyvästelemään. Neljä vuotta sitten hän lähti ja nyt minä, reilukerho.com


Oikeasti olin pelännyt noita hyvästejä etukäteen ihan hirveästi ja tottakai ne olivat juuri niin kamalat kuin olin kuvitellutkin. Varsinaisesti ei hyvästelty, koska luvattiin molemmat, että vielä me tavataan. Mutta saa nähdä, life is complicated. Tanssijapoju antoi minulle myös lahjan: Kirjeen, jonka sain lukea vasta junassa. Tuo pieni käsin kirjoitettu kirje olikin sitten se viimeinen niitti, joka avasi meikäläisen kyynelkanavat.

Siinä sitten silmät punaisena istuskelin konduktöörin ilmoittaessa, että ollaan väärässä junassa. Oltiin jotenkin oudosti päädytty junaan, joka kulkee Varsova-Berliini väliä juurikin siihen väärään suuntaan. Onneksi tilanne korjaantui sillä, että hypättiin junasta pois seuraavalla pysäkillä ja odoteltiin seuraavaa oikeaan suuntaan menevää junaa noin tunti jollakin maailman surkeimmalla asemalla. Junassa herttaiset kroatialaiset futisfanit antoivat meille istumapaikkansa, jotka kylläkin jouduttiin vaihtamaan heti Poznańin kohdalla. Loppumatka istuttiin joidenkin naisten kanssa samassa hytissä ja päästiin puhumaan suomea jonkun tytön kanssa, joka oli kuulemma syntynyt Suomessa ja osasi jonkin verran suomea. Lopulta saavuttiin Berliiniin pari tuntia alkuperäisestä suunnitelmasta jäljessä.

Saapuminen Berliinin Hauptbahnhof-rautatieasemalle oli aikamoinen järkytys: Se oli ihan jäätävän kokoinen ja täynnä ihmisiä. Ensimmäisestä vastaan tulleesta turistikaupasta ostettiin kartta, jonka jälkeen mentiin syömään pitza hutiin. Syömisen jälkeen harhailtiin tovi etsien infopistettä, joka lopulta löytyi toisen pääsisäänkäynnin vierestä. Infopisteestä saatiin lista hostelleista, joten lähdettiin etsimään lähintä. Päädyttiin johonkin kristilliseen nuorten hostelliin, joka todellakin sijaitsi ihan kulman takana. Hostellissa oli juuri sopivasti ihan tyhjää, joten saatiin neljän hengen huone kokonaan omaksemme vieläpä normaalia halvemmalla. 

Hostellilla väsymys ja ikävä saivat selkeän otteen minusta, kun yhtäkkiä kesken naurukohtauksen huomasin nauruni muuttuneen itkuksi ja siinä sitten hakkasin päätä pöytään. Juuri sitä ennen Ellu olikin sanonut, ettei huomaisi itkenkö vai nauranko. Onneksi nämä minun tytöt olivat niin hyviä lohduttajia: "Kyllä se siitä. Me mennään tuonne tietsikalle. Tuu perässä kun oot rauhoittunut." <3

Datailtiin siis vähän aikaa, kunnes lähdettiin tekemään pikainen kierros Berliinin nähtävyyksille. Nimittäin meidän suunnitelmana oli jatkaa heti seuraavana aamuna Frankfurtiin. Turistikierroksella valokuvasin hassua poliisiautoa, jonka jälkeen koko auton miehistö tuijotti minua epäluuloisesti. Törmättiin myöskin suomalaisiin poikiin, jotka olivat kiertämässä Eurooppaa autolla.

Nähtävyyksistä nähtiin:

Berliinin televisiotorni (kyllä, se on tuo pieni kakkaläntti tuolla taustalla..)

Brandenburgin portti

Holokaustin muistomerkki

Reichstag - Berliinin valtiopäivätalo

Berliinin muurin palasia. 

joku tuollainen hieno rakennus/suihkulähde sen edessä.

sekä Berliinin kuuluisat liikennevalot.

Kierrettiin nuo kaikki nähtävyydet kävellen, eikä jaksettu lähteä enää niin myöhään illalla etsimään sitä pitempää pätkää tuosta muurista, joten tyydyttiin noihin palasiin. En muuten tiennyt miksi esimerkiksi tuo portti tai tuo "laatikko muistomerkki" ovat kuuluisia, mutta nyt jälkeenpäin googlailtuani olen viisastunut sen verran, että tuo portti nähdään Saksojen yhdistymisen tunnuskuvana ja tuo "laatikko muistomerkki" on pystytetty kaikille Euroopan murhatuille juutalaisille. Tulipa fiksu olo.

Berliinissä huomasi selkeästi sen, että se on ollut pitkään kahtia jaettu. Toisella puolen tuota muurin entisiä rajoja oli paljon moderneja rakennuksia, kun taas toisella puolen oli lähinnä vanhoja rakennuksia. Muutenkin Berliini oli selkeästi modernein kaupunki niistä missä me käytiin tai siis sanon tämän siltä pohjalta minkä ehdin sen yhden illan aikana näkemään. 

Vaikka kyseessä on todella iso kaupunki oli siellä kuitenkin luonto lähellä eli jos luontoa haluaa nähdä kannattaa suunnata kävelylle Spree-joen rantaan. Mekin käveltiin sitä edestakaisin, koska joku ei osannut lukea karttaa oikein.

Tuolla Brandenburgin portin luona oli noin myöhään illalla mukava tunnelma, kun suurimmat turistimassat olivat jo poistuneet. Siellä ollessamme eräs pelle tuli tekemään minulle ilmapallosydämen, koska sen mielestä oltaisiin ilmeisesti mätsäävien kenkien ja paitani takia hyvä pari. Ilmeestäni voitte päätellä lämpesinkö vai enkö lämmennyt.

Meidän päivään ei mitään muuta perin mielenkiintoista kuulunut. Tuon turistikierroksen jälkeen käytiin vielä ruokaostoksilla, jonka jälkeen suunnattiin väsyneinä hostellille, jossa painuttiin melkeinpä heti välttämättömien iltapuuhien jälkeen nukkumaan. 

Berliiniä nähtiin todella vähän ja tuonne olisi tarvinnut vähintään sen kaksi päivää enemmän, jotta kaupungista olisi saanut jonkinlaisen kokonaiskuvan. Ymmärrän kuitenkin hyvin miksi Berliiniä kutsutaan Euroopan New Yorkiksi: Sinne täytyy päästä uudelleen, koska vielä on niin paljon nähtävää.