Oho. Ei mun ollut tarkoitus kadota näin.

Ette arvaakaan kuinka monta kertaa olen yrittänyt aloittaa tämän postauksen kirjoittamisen.. Valehtelematta viime perjantaista asti olen aikonut kirjoittaa tämän, mutta vasta nyt mulla on oikeasti aikaa. Mulla on ollut siis äärimmäisen kiireiset pari viikkoa takana.

Mitä siis on tapahtunut? Ensinnäkin täytyy todeta ettei mitään maata mullistavaa tai über jännää ole tapahtunut. Ajattelin heti näin aluksi ilmoittaa tuon, ettei joku erehdy lukemaan tätä postausta odottaen jotakin jännää.

Suurin osa mun ajasta on kulunut tämän järkäleen parissa:

Ensinnäkin mun mielestä on naurettavaa, että tuon kirjan alussa mainitaan, että kirja sopii hyvin opetustarkoituksiin, MUTTA myös niille, joilla ei ole mitään kokemusta maantieteestä.. Yeah right. Mulla itselläni on sentään aika vahvat maantiedon perustaidot kiitos viimeisen parin vuoden pänttäämisen, mutta siltikin välillä musta tuntui kuin olisin lukenut jotakin hepreaa. Pänttäsin tuota kirjaa vajaat kaksi viikkoa vaihtelevalla menestyksellä ja pääsin jopa sivulle sata asti (sivuja oli valitettavasti yli 750). Vaikka mun lukeminen takkusikin pahasti, niin siltikin raahasin itseni viime lauantaiaamuna yhdeksäksi yliopistolle raapustamaan jotakin tenttipaperiin.

Mun ei varmaan edes kannattaisi sanoa tätä ääneen, mutta mun mielestä se tentti olikin yllättävän helppo. Olin odottanut kauhulla etten edes ymmärtäisi kysymyksiä, mutta sen sijaan osasin vastata jotakin jokaiseen kysymykseen. Tosin jos niiden vastauksien piti perustua tuon kirjan esimerkkeihin jotenkin, niin sitten mun vastaukset on ihan päin prinkkalaa. Toivon, että se kuulustelija arvostaa sitä, että aloitin yhden esseen lauseella: "Yläasteen ja lukion liikuntatunneilla.."

Hehe.

Palataan nyt kuitenkin ajassa hiukan taaksepäin eli kahden viikon takaiseen viikonloppuun. Vietin oikein rentouttavan kotiviikonlopun ja sain katsottua kaikki White Collarin jaksot loppuun. Sen verran jaksoin olla sosiaalinen, että kävin perjantai-iltana Kaaressa syömässä pastaa Jennin ja Elmon sekä niiden äidin kanssa, vaikka hengailinkin kutsun saatuani kotona yöpuvussa valmiina menemään nukkumaan (eikä kello ollut vielä edes seitsemän..) Lauantaina taas käväisin Kaaressa treffaamassa Ninaa ja sen äitiä. Ja söin naminami muffinssin! Mun viikonlopun teemana olikin ilmeisesti kavereiden äitien treffailu. Sainpahan ainakin molemmilla kerroilla hyvää ruokaa!

Samaisella viikolla treffasin Ninaa itseasiassa parikin kertaa aiemmin ja ensimmäisellä kerralla meidän oli tarkoitus mennä kaupungilla johonkin kahville, mutta lopulta löydettiin itsemme mäkkäristä syömässä nugetteja.. Ei taas mennyt niin kuin suunniteltiin. Oli tuossa reissussa kuitenkin jotain hyvääkin. Sain nimittäin täydennettyä vitamiinivarastojani.

Oikeastaan koko sen ajan kun olen Helsingissä asustellut oon ollut jatkuvasti väsynyt ja mun iho sekä hiukset on oireilleet tosi pahasti. Mun hiukset on ohentuneet puoleen siitä mitä ne on aikaisemmin olleet ja mun iho on huonommassa kunnossa nyt parikymppisenä kuin mitä se ikinä oli murrosiässä. Tiedän, että nämä epämiellyttävät muutokset johtuu lähinnä mun elämäntyylistä (eli oikeastaan töistä) ja siitä, että mulla on kokoajan stressiä asioista jotka pitäisi hoitaa, mutta juuri nyt en näitä juttuja pysty mihinkään muuttamaan, joten jostakin sitä lisäapua on haettava. Sen lisäksi, että popsin erilaisia pillereitä yritän syödä mahdollisimman hyvin (vaikka välillä tulee noita hese-/mäkkäripäiviä), juoda paljon vettä ja nukkua mahdollisimman paljon.

Ärsyttää tuhlata näin paljon energiaa tällaisista asioista murehtimiseen ja odotankin kesälomaa kuin kuuta nousevaa, koska ehkä sitten mun stressitasot laskee vähän alemmas. Enää kuusi kuukautta jäljellä, jee.

Mutta valitukset sikseen.. Kevät ja kesä lähestyy, joten kaikki muuttuu pikkuhiljaa paremmaksi!

Viime viikolla mulla oli yksi vapaapäivä ja sen jälkeen kun olin yrittänyt opiskella pidettiin Jennin kanssa leffailta. Katsottiin se Intian valtameren maanjäristykseen perustuva leffa (The Impossible), jossa seurattiin yhden amerikkalaisperheen selviytymistä tsunamin keskellä. Ihan hyvä leffa, mutta uskottavuus ei kyllä ollut aina kohdillaan (saatoin mussuttaa puolet leffan ajasta Jennille toimintaohjeita kuinka toimia tsunamin iskiessä..).

Muuten koko viikko kului todella tylsästi pänttäämisen ja töiden parissa. Tiistaina kävin luennolla ja lauantaina tentissä. Perjantaina meillä oli töissä inventaari, joka tarkoitti siis sitä, että laskettiin kaikki mahdolliset jutut mitä me myydään. Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin se, että lasket 1700 erilaista postikorttia ja kun vihdoin saat sen tehtyä voitkin siirtyä laskemaan esimerkiksi tikkareita. En siis ole mikään inventaarien suurin fani. Onneksi mulla oli sentään kiva työporukka seurana.. Meidän esimies toi meille evääksi laskiaispullia!

Sitten hiukan pinnallisempiin asioihin, nimittäin shopping! Olen harrastanut pienimuotoista nettishoppailua viime aikoina. Cdon.comilla oli erilaisia alennuksia, joten tilasin multa puuttuvan viimeisen Twilightin (hei kamoon, kokoelma pitää saada kokonaiseksi) sekä Gossip girlin 5. kauden. Nyt molemmat kokoelmat on täydelliset! Olenkin viimeiset pari päivää katsellut GG:n jaksoja alusta alkaen ("I'm Chuck Bass" saa edelleen mun jalat veteläksi).

Näiden lisäksi tilasin vihdoinkin itselleni ulkoisen kovalevyn. En ehkä olisi ikinä antanut itselleni anteeksi, jos mun tietokone yllättäen hajoaisi ja kaikki kuvat ja videot katoaisi bittiavaruuteen vain koska olin liian pihi ostamaan ulkoista muistia. Toi on kyllä kätevä, kun tuo on noin pienikokoinen!

Lisäksi saatoin ehkä laittaa H&M:lle pikkuisen tilauksen menemään ja nyt pohdin otanko tuosta tilauksesta jotakin näiden allaolevien lisäksi vielä vai palautanko loput suosiolla. 

Materialismionnellisuus kukoistaa jälleen.

Lopuksi vielä pikkuinen tiivistelmä tästä viikosta.. Maanantaina tylsistyin iltavuorossa ja pakotin Jennin vierailemaan luonani. Lisäksi sain papparaisilta neljä suklaasydäntä, aaws.

Eilen mulla oli vapaapäivä, vaikka ei se siltä kyllä tuntunut. Mulla oli heti aamusta aika kampaajalle, koska mun piti käyttää serkultani joululahjaksi saamani Grouponin lahjakortti, jolla olin oikeutettu hiustenleikkuuseen, kosteuttavaan syvähoitoon ja päähierontaan. Olin aikonut herätä aikaisin, jotta ehdin käydä suihkussa ja pestä likaiset hiukseni, mutta lopulta heräsin tuntia ennen kuin mun piti olla Sörnäisissä siellä kampaajalla (niille, jotka eivät tunne Helsinkiä, niin Pohjois-Haagasta matkustus aamuruuhkassa Sörnäisiin kestää noin tunnin). Tämä ei kyllä ollut mun vika, vaan mun kännykästä oli loppunut akku yöllä, eikä herätyskello ollut herättänyt. Kuitenkin kuin ihmeen kaupalla saavuin kaksi minuuttia etuajassa perille, hiukset likaisena.

Nyt mun hiukset on abouttirallaa kymmenen senttiä lyhyemmät ja näyttää hassuilta. Tykkään siitä, että nyt nämä ei ole koko ajan takussa, mutta välillä nämä näyttää siltä kuin olisin itse leikannut nämä. En siis osaa sanoa olenko tyytyväinen lopputulokseen. Onneksi ne on vain hiukset ja ne kasvaa takaisin.

Palattuani kampaajalta kävin noutamassa rautatieasemalta aamupalan itselleni ja suuntasin pariksi tunniksi kotiin loikoilemaan. Kovin pitkään en siis ehtinyt laiskotella, kun mun piti taas suunnata takaisin keskustaan ja luennolle kuuntelemaan mistä biogeografia koostuu.

Huh. Siinä nyt tiivistettynä taisi olla kaikki tärkeimmät asiat viime viikoilta. Nyt mun täytyy jo pikkuhiljaa lähteä suihkuun ja katsomaan telkkaria ennen kuin painun nukkumaan. En tosiaan saanut viime yönä unta, vaan pyörin sängyssä kyljeltä toiselle, kunnes päätin alkaa tiskaamaan puoli yhdeltä yöllä ja vielä sen jälkeen join teetä sekä lueskelin sanomalehtiä. Ehdin siis nukkua viime yönä abouttirallaa kolme tuntia ennen kuin suuntasin töihin. Jotenkin tämä päivä on vielä sujunut ihan virkeänä, mutta viimeistään huomenna tuo kostautuu. Muuten tuo univelka ei pelottaisi, mutta mulla sattuu olemaan huomenna kymmenen tunnin erittäin raskas työpäivä. Wish me luck!