Thursday, April 12, 2012

Turhanpäiväistä turhautumista.


Olen totaalisen tylsistynyt ja vaikka kuinka yritin tätäkin blogia vältellä tänne minä päädyin. Kerronpas teille sitten hiukan näistä super mielenkiintoisista päivistäni. Tämä lomailu on oikeasti rankkaa, kun ei oikein tiedä mitä sitä tekisi. Mullahan oli suuret suunnitelmat erilaisten kirjojen lukemisesta, mutta ne ainoat kirjat jotka tällä hetkellä haluaisin lukea ovat kaikki kirjastosta lainattuna, joten täytyy vain odotella ja tuhota loputkin aivosolut katselemalla Gossip girliä 24/7.

Kyllä mä oikeasti olen muutakin tehnyt... Dataillut ja sellaista. Niin ja lisäksi olen vihdoin ja viimein saanut itseäni edes jonkin verran niskasta kiinni ja urheilun pariin on taas palattu. Viime viikolla aloitin taas juoksemisen ja täytyy sanoa, että kunto on sitten viime kesästä romahtanut ihan totaalisesti. Mutta ymmärtäähän sen, kirjoitusten aikana en liikkunut omasta huoneesta juuri mihinkään.


Nyt olen aloitellut tuollaisilla keveillä 4-5km lenkeillä ja tarkoitus olisi niitä nyt pikkuhiljaa pidentää. Tosin odotan kuin kuuta nousevaa, että tuo läheinen pururata sulaa ja, että pääsen sinne juoksemaan. Nimittäin vihaan maantiellä juoksemista jostakin kumman syystä ihan hirveästi.

Ajattelin, että voisin syksyllä taas käydä viime vuoden tapaan juoksemassa jonkin pitemmän matkan. Viime vuonna juoksin sen puolimaratonin, joten ehkä voisin taas yrittää. No katsotaan. Tuleehan tähän treenailuun kuitenkin kuukauden tauko sen reilin takia. Tuskin siellä kovin tulee juostua, korkeintaan junaan kiireellä.

Lisäksi tuon juoksun lisäksi olen taas aloittanut vatsa-/selkälihastreenin. Teen sellaisen DVD:n avulla erästä puolen tunnin pituista ohjelmaa, joka ainakin viime kesän perusteella on ihan toimiva. Äiti kertoili toissapäivänä meidän työpaikalla kuinka "Kristalla oli viime kesänä vatsalihakset." Thanks. Eilen sitten kävin jopa kuntosalilla, tosin äiti jotenkin onnistui minut sinne manipuloimaan lähtemään, kun ei oikeasti yhtään innostanut. Nyt sitten on paikat niin kipeänä, että sallin itselleni täysin urheiluvapaan päivän !


Mitähän muuta tässä olisi tapahtunut.. Käytiin tyttöjen kanssa sen meidän yökyläilyn jälkeen aika spontaani reissu eläinpuistossa sunnuntaina. Tavoitteemme oli nähdä se pieni jääkarhu ja siellähän se juoksenteli lumessa innoissaan. Nimettiin se Kakeksi, joten jos ne nyt valitsee sille jonkun tollon nimen kuten "Louis" "Jean-Pierre" tai "Pluto" oon tosi pettynyt.

Eilen mulle saapuivat tilaamani vaihtoehdot lakkiaismekoksi, mutta en vain osaa päättää mikä olisi paras vai olisiko mikään. On tämä hankalaa olla nainen. Jos olisin mies ostaisin vain puvun ja aamulla hiukan hiuksia pörröttäisin, se olisi sillä selvä. Rankkaa.

(Tämä on ahdistavaa, kun mun ikkunan ulkopuolella hyppii koko ajan joku remonttimies t-paitasillaan.. Ilmeisesti naapurissa remontoidaan.)

toisia aurinko häikäisi ja toisia taas ei..
Tosin en oikeasti ikimaailmassa haluaisi olla mies, koska nautin naiseuden tuomista mukavista asioista aivan liikaa. Siitä puheen ollen. Tilasin sitten yhden laukun siitä mun kerran tekemästä kollaasista reilimatkaa varten.. Se laukku vaan sattui vainoamaan mun mieltä liikaa. Tänään Friis & Companyn Mystery bag vihdoin saapui omakseni ja vaikka köyhdyinkin yllättäen aivan liikaa olen silti onnellinen uuden laukun omistaja. Tämä materiaalionnellisuus on välillä tosi kivaa.

Harmi vain, että tämä mun materiaalionnellisuus ei ylety noihin pääsykoekirjojen hankkimiseen asti. Tuntuu turhauttavalta ostaa itselle mitään kirjoja, kun ne on niin kalliita, enkä edes ole varma kiinnostaako mua edelleenkään yksikään niistä aloista joihin hain. Pitänee vielä kirjastosta kysellä josko niitä kirjoja voisi taikoa jostakin.


Tänään kyllä tein jotakin hiukan pöljää. Jotenkin kummasti netissä surffaillessa eksyin erääseen Aupair-sivustoon ja siinä ennen kuin huomasinkaan olin rekisteröitynyt perhettä etsiväksi Aupairiksi. Oho. Tosin se profiili on niin surkeasti tehty, että ehkä kukaan ei sitä sieltä huomaa ja voin teeskennellä etten sitä ikinä tehnytkään. Tosin löysin yhden perheen, joka vaikutti lähes täydelliseltä.. Ehkä laitan niille viestiä, ehkä en.

Huomenna lähdetään pikkuveljeni, Jennin ja Jennin pikkusiskon kanssa katsomaan Titanic 3D. Ihanaa ! Tosin täytyy varoittaa seuralaisiani, että saatan ehkä tirauttaa pienet itkut siinä vaiheessa, kun Jack uppoaa Atlantin pohjaan. Nenäliinat ja karkkia mukaan niin hyvä tulee.

Nyt tämä turhautunut olotila on jokseenkin kaikonnut, joten lähden syömään kinderiä ja katsomaan sitä Gossip girliä. Adios.

Ainiin, muistin vielä yhden asian joka mua oikein otti päähän... Äiti ja yksi meidän työkaveri pääsi katsomaan Suomi-Norja harjoitusottelua Rovaniemelle johonkin ihme VIP-aitioon. Fuck you. Terveisin katkeroitunut jääkiekkofani, jonka työkaverit pääsee MM-kisoihin ilmaisella.

3 comments:

  1. Älä huoli, Emma luultavasti itkee kanssasi! Saattaisin itsekin ilmoittautua itkuisten leffankatsojien joukkoon, mutta katsoin tiistaina Harry Potterin ja olin kai herkässä mielentilassa, koska itkin itseni kuiviin, hmmmm. Kaiken lisäksi masokistipuoleni heräsi eloon tsädääm ja mitä itkettävämpi kohtaus sitä useammin kelasin sen ja katsoin uudelleen pillittäen kahta kauheammin (sinä iltana Severus sanoi "Always" noin kaksikymmentä kertaa kunnes lopulta täytyi jatkaa elokuvaa eteenpäin, koska nenäliinat loppuivat kesken enkä kehdannut poistua huoneestani hakeakseni lisää). Mutta minun pointtini on siis se, että ymmärrän jos itket.

    ReplyDelete
  2. Jee, hyvä. :) Tosin niiden 3D-lasien kanssa on hankala itkeä...

    Sun pitää juoda paljon (vettä), niin sitten taas kyynelvarastot täyttyy. :D

    ReplyDelete
  3. No niin, onhan ne vähän tiellä, mutta voihan niiden alalaidan alle tunkea jotku nenäliinat, pysyy sitten itsestään siinä ja tarvii vain välillä vaihtaa!

    Oi, kiitos vinkistä, tiedät mitä on tapahtunut jos etsin huomenna vessaa koko ajan :)

    ReplyDelete

A negative mind will never give you a positive life. Spread happiness! <3